Metalliluolan saapuessa paikalle Helsingin Side Clubilla tunnelma ei todellakaan ollut tiivis, vaikka luvassa oli pääpainotteisesti raskaamman puolen metallia. Hevifaneja oli nimittäin paikalla vain kourallinen, joskin ensimmäisen setin aikana porukkaa alkoi harvakseltaan tippua sisään lisää. Aiemmin Darkside Clubina tunnettu keikkapaikka oli nyt ilmeisesti kokenut jonkin asteisen kasvojen kohotuksen, väliovi PubPeten puolelle oli poistettu ja hiukan ihmetystä herätti se, että jälkimmäisessä paikassa oli iskelmäkaraoke käynnissä koko illan ajan. Onneksi mitään tuosta häiriöstä ei synkemmälle puolelle kuulunut, joten tärkeimpään asiaan saatiin keskittyä täydellä huomiolla.
Freedomination avasi illan heavy metallin ja thrashin sekoituksellaan. Bändin ulosanti on varsin rosoinen ja särmiä olisi sovituksissa vielä hiottavana. Toisaalta innostunut esiintyminen ja tulitikkuaskin kokoisen lavan fyysinen hyödyntäminen näyttivät saavan vähälukuisen yleisönkin mukaan niin, että lämpöä saatiin sisätiloihin jatkoa ajatellen kohtalaisesti.
Tampereen Black Royal vastasi illan positiivisimmasta yllätyksestä. Onnistuneesti rouhivaa stoner rockia ja rujompaa death metallia sekoittava yhtye on onnistunut luomaan toimivan konseptin, jota nelihenkisen bändin yksilöt hienosti tukevat. Taustalaulut antoivat extravoimaa esitykseen ja jo Metalliluolan ”The Summoning Pt.1” EP:n arviossakin esille nostettu rumpali Jukka tarjoili jykevän kompin läpi koko setin. EP:lle on luvassa ensi vuodelle kakkososa, jota tässä suunnassa jo vesi kielellä odotellaan.
Illan ongelmat tuntuivat kasautuvan seuraavaksi esiintyneen Amputoryn niskaan. Soundit ja miksaus eivät bändiä tyydyttäneet ja setissä oli muutenkin pientä säätöä. Tästä huolimatta yhtye painoi menemään puolituntisensa tiukalla intensiteetillä sekä Jarno Kokkosen vakuuttavan esiintymisen ja vokaalien saattelemana. Uuttakin materiaalia kuultiin ”Final Collapse”- biisin muodossa. Metalliluolassa äskettäin arvioitu ”Ode To Gore” on erinomainen suoritus tässä genressä, ja nyt tuntui ettei Amputorylta saatu aivan sitä parasta osaamista esiin. Vahvat Eurooppalaisen death metallin juurista voimansa ammentavat kitaravallit soivat toki kovaa nytkin, mutta soundipuoli ei kokonaisuutena yksinkertaisesti toiminut. Toivotaan Amputorylle parempia olosuhteita jatkossa. Yhtye esiintyy seuraavaksi Elokuolot-festareilla Vantaalla ensi viikonloppuna.
Illan päätti jonkin verran aikataulusta myöhässä itseoikeutetusti Shrapnel Storm. Bändin Metalliluolassakin ylistetty debyyttialbumi ”Mother War” on ollut yksi vuoden sotaisen death metallin kärkijulkaisuista ja bändi on todistanut Bolt Throwerin perinnön elävän vahvana, vaikka eihän Bolt Thrower itsekään vielä kuollut ja kuopattu ole. Amputoryn jälkeen noin kolmasosa entisestäänkin olemattomasta väkimäärästä uupui ja poistui paikalta, mikä ei varmasti auttanut tunnelmaa. Shrapnel Storm ei antanut tämän haittatekijän kuitenkaan lannistaa vaan yhtye soitti koko debyyttilevynsä alusta loppuun rautaisen varmalla ammattitaidolla. Kitaristien vakuuttavat vyörytykset ja vokalisti Ville Yrjölän karjunta siivittivät settiä eteenpäin ja paikalla yhä olleet uskolliset tuntuivat nauttivan kuulemastaan. Shrapnel Stormilla on tämän perusteella todella mahdollisuuksia edetä sarjassaan pitkälle. Ilta tuntui vielä kulminoituvan levylläkin halot poikki ja pinoon laittaneeseen erinomaiseen päätöskaksikkoon ”Radars Down” sekä ”Rising Storm.” Yleisö toivoi lisää, mutta encoreita ei nyt kuultu vaan oli aika laittaa kamat kasaan ja suunnata yön pimeyteen.
Loppujen lopuksi satunnaisia soundiongelmia lukuunottamatta illan bändit tarjosivat monipuolisen ja mielenkiintoisen kattauksen raskasmetallia. Tästä huolimatta on nostettava esiin kasvava huoli pienten laadukkaiden metallibändien tulevaisuudesta liveympäristössä, jos faneja ei tällaiset iltamat kiinnosta. Digitaalimaailmassa on helppo upota kotisohvalle ja latailla musiikkinsa toistopalveluista, mutta kun herrat Yrjölä tai Kokkonen karjuvat pahaa sanomaansa suoraan kasvojesi edessä ollaan hevimusiikin ytimessä. Osuutensa saattoi olla illan rinnakkaistarjonnalla, promootio-ongelmilla tai mökeille ihmisiä kutsuneella helleilmalla, mutta kyllä näistäkin hidasteista huolimatta hevimiehet ja naiset on liikkeelle ja keikoille saatava. Nouskaa sieltä kotisohvalta ja tulkaa katsomaan näitä bändejä, jotta jatkossakin saamme nauttia laadukkaista ja tuhoavista metallimyrskyistä. Todistetusti Side Clubissa lauantai-iltana myrskysi neljän bändin voimin.
Keikkaraportti ja kuvat: Ville Krannila
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
