[three_fourth]Neljän vuoden olemassaolon jälkeen keskisuomalaisen Shadecrownin debyyttipitkäsoitto ”Agonia” julkaistaan Inverse Recordsin toimesta melodisen deathmetallin kannattajien ihmeteltäväksi 21.10.2016. Aiemmin demon ja EP:n julkaisseen yhtyeen musiikin kerrotaan yhdistelevän kauniita melodioita raskaisiin riffeihin ja ammentaen vaikutteita muun muassa thrash- ja doom-metallista. Yhtye seilaa melodisen deathmetallin jotakuinkin kyllästetyillä vesillä ja nähtäväksi jää, kuinka yhtye onnistuu erottumaan.
Levy alkaa rauhallisella tunnelmaraidalla ”Eremophobia” kertoakseen minkälaisen musiikin parissa yhtye touhuaa. Melodiat kantavat alustana toimivaa riffittelyä ja meininki on hyvinkin Eternal Tears of Sorrown tapaista. Häivähdys hieman raskaammasta otteesta kuullaan heti videobiisiksikin päätyneen ”Led Astrayn” alussa, palaten kuitenkin pian tunnelmoivan yleisteeman pariin. Doomahtavaakin otetta on kuultavissa mm. ”Ghostlike Existencessa” ja Lamb of God-tyyppistä riffintynkää ”Far Off Innocencessa”, mutta valtaosa tarjonnasta on melodiavoittoista melankoliaa, jonka yhtye myös taitaa parhaiten. Koherentin levyn läpi soljuvat vuorotellen samat ainekset eikä levyltä oikein onnistu yksittäistä raitaa nostamaan ylitse muiden.
Shadecrownin ”Agonia” velloo masennuksen alhossa pääosin Eternal Tears of Sorrown ja Hypocrisyn melodisemman tarjonnan kaltaisissa sfääreissä. Musiikki ja levy on laadukkaasti toteutettu niin soitannollisesti kuin tuotannollisestikin, mutta jää varsin tasapaksuksi. Levy toistaa itseään eikä ajoittaiset onnistumiset riffien ja melodioiden saralla jaksa pitää mielenkiintoa vajaan tunnin ajaksi. Toinen levyn dilemma tulee tavallaan sen monimuotoisuuden kautta, kun ilmavat melodiat tarvitsevat tietyn kliinisyyden joka taas syö uskottavuutta raskaammalta revittelyltä, jättäen ne vähän teennäisen kuuloisiksi.
”Agonia” on omalla sarallaan kokonainen ja eheä, mutta myös hieman tasapaksu teos. En ihmettele, vaikka tämä nousisikin surkuttelevan melometallin suurkuluttajien listalla korkealle, mutta itse olisin kaivannut jotain paljon masentavampaa ja/tai rouheampaa otetta erottuakseen muusta melokuolon massasta.
Tore Pedersen
7-/10
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
1. Eremophobia
2. Led Astray
3. Ghostlike Existence
4. Far Off Innocence
5. Walk Through Hell
6. Longing for Sleep
7. The Ruins of Me
8. Tear-Stained Heart
9. Silent Hours
10. Drown[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
 - levyarvio. Tore Pedersen, Metalliluola.){kind=link}