Oululaisen Serpenfyren debyytti “Bestial Mysticism” oli tuulahdus norjalaisen black metallin kulta-ajoilta, eikä tuorein tuotos “Illuminating Ruin” tuosta linjasta suuresti poikkea. Tällä kertaa EP:n muodossa julkaistu 10” vinyyli sisältää neljä raitaa, tuoden mustan metallin ystäville tiiviin paketin kuultavaksi. Painos on tosin rajattu 200 kappaleeseen, joten ostohousuja kannattaa sovitella jalkaan, jotta omaan levyhyllyyn komea EP päätyisi.
Varsinaisesti EP ei suurempia ihmeitä tarjoile, mutta bändin linjaus edelliseen levyyn on helposti havaittavissa. Kappaleisiin on saatu sopivasti melodioita tasoittamaan aggressiivista tykitystä, jättäen kuitenkin liiallisen kikkailun pois. Biisejä kuunneltaessa yhä uudelleen, löytyy pieniä koukkuja joihin kuulija voi tarttua. Sevoragisin lähes hypnoottiset riffit luovat biiseihin oman fiiliksensä, kuitenkaan unohtamatta melodisuutta. Woewrbin vokaalit ovat ehdottomasti tyylille uskolliset, mutta tietyissä kohdissa sanojen lausunta jää hieman epäselväksi. Tuohon ongelmaan tosin ratkaisu löytyy levyn välilehtisestä, josta löytyvät sanoitukset. EP:n A-puoli tarjoaa vauhdikkaampaa tykittelyä, kun taas esimerkiksi b-puolen “Kuoleman Monet Kasvot” synkkää, jopa melankolista fiilistelyä. Edellä mainittu biisi ansaitsee arvostelijalta maininnan vinyylin parhaimpana kappaleena.
Vaikka kirves ja miekka on jo keksitty, voi vanhojakin aseita hyödyntää nykypäivän massiivisessa ylitarjonnassa. ”Illuminating Ruin” -EP tuo debyytin jatkoksi seuraavan synkän tuulenvireen black metallin kulta-ajoilta, bändin tuodessa levylle samalla omat nyanssinsa. Jos omasta taloudesta puuttuu vinyylisoitin, on tässä yksi hyvä syy kyseisen laitteen hankintaan. Ehdoton pakkohankinta etenkin debyytistä nauttineille kuulijoille.
4-/5
Jarno Saarinen
Side A
1. Altars Of Infinite Obscurity
2. Invocation Of Phosphorus
Side B
3. Kuoleman Monet Kasvot
4. Supreme Primal Darkness
Hieman jo oululaistunut hämeenlinnan kasvatti. Musiikkiskaala kohtuu leveällä, mutta black metal herättää suurimmat tuntemukset. Vapaa-aika kuluu kolmen kääpiön, keikkojen ja musiikin parissa.
 Metalliluolan arvio, Jarno Saarinen.){kind=link}