Scythe For Sore Eyes – Dawn Of A Darker Horizon (2015)

[three_fourth]Eipä anna sattumia puuroon tämän bändin nimi heti ensi yrittämällä. Eikä auta, vaikka kuinka takoo hakupalvelua, niin laihat ovat edelleen detaljit. Siitä kaikkien tuntemasta videopalvelusta kyllä löytyi materiaalia, mistä ottaa niskalenkkiä ja mutustella teosta laajemmassa skaalassa.

Orkesterin ensimmäinen pitkä kiekko maalataan tulevaksi Suomen Helsingistä, kuten myös koko henkilöstö. Perustamisvuosi ei näytä kerryttäneen bändin vyötärölle vielä kovin montaa vuosirengasta, mutta nuoresta iästään huolimatta bändiltä ja pitkäsoitolta löytyy kelpo määrä salonkikelpoista omaa tavaraa ja sitten ”anteeksi wuan” muuan Risto Iisakkia lainanneen kohtalaisen tunnetun suomalaisyhtyeen tyylisesti tehty Hurriganes ralli… menee se sekin kappale pesuvesien mukana, mutta…

Raskaan synkistelyn väliin on murskattu melodiaa sopivasti heti alusta lähtien. Kappaleiden saundimaailma ja tunnelma on ennemmin raskaamman rock´n roll / hard Rock poljennon suunnalla kuin ihan perinteisessä heavyrockmetallissa. Toki metallin siemeniä on kylvetty tasaisesti joka nurkan taakse odottamaan kuulijaa.

Orkesteri on soitanto- ja laulantapuolelta ihan kelpo kunnossa, eikä riffittely jätä kylmäksi tämän genren musiikin ystävää. Väittäisin, ettei kiekolla ole mitään huonoa tai väkisin sinne sullottua täytettä, mutta osasta kappaleista tuntuu loppuvan potku kesken matkan. Mitä enemmän kiekkoa soittimessa pyörittää, sitä enemmän alkaa hitaampien kappaleiden raskas poljento nakertamaan innostusta. Vaarana on niin sanotusti ”kuuntelijan välikuolema” alias ajatuksen karkaileminen jonnekin muualle. Onneksi, kiekon nopeat kappaleet ottavat harhailevan mielen takaisin otteeseen ja palauttavat kuuntelijan ruotuun. Nopeat rallit vedetään hyvällä asenteella ja niistä löytyy sopivasti soljuvia koukkuja.

Soundipuolelta en pysty kuin nyökkäilemään onnistuneen tumman maailman luomisesta. Kitaroissa on raakaa tiukkuutta, kuin aikanaan Johnny Rottenin farkkuhousuissa. Rummut lätisevät mukavasti ja kokonaisuus on balanssissa. Mihinkään nykyajan miljoonan raidan kikkailuun ei ole lähdetty mukaan.

Nopeat kappaleet, kuten ”Feast in Lies”, ”Friend Doom” ja ”Some Other Song” putoavat tähän kuulijaan. ”Black Heartin” kohdalla mietin pitkään, että mistä tämä weto ammentaa voimansa ja mieleen pulpahti jonkinlainen assosiaatio vanhaan kunnon alkuaikojen Megadethiin. Mitä enemmän biisejä kuuntelee sitä korkeammalle musta sydän nousee levyn kappaleista.

Osassa nopeissa kappaleissa voi kuulla myös aavistuksen vanhan liiton träshijätteitä. Tästä annan heti papukaijamerkkiä vihkon sivuun! Olivat ne sitten mietittyä kaavaa kuulijan ansalankaan saattamiseksi, taikka oman fiksautuneen pään kuvitelmaa, mutta homma toimii. Hovimestarin sanoin, kattaus ja soppa ovat kokonaisuutena lähes oikeassa suhteessa. Huolimatta hitaampien kappaleiden puuduttavasta tunnelmasta, levyn vahvuudet löytyvät nopeista ralleista.

Loppukaneettina lausuisin seuraavaa. Menoa ja melskettä tarjoillaan hyvällä puristuksella. Palikat ovat kohdallaan, eikä esteitä ylöspäin kiipimiselle näytä olevan. Työtä, työtä se vaatii ja niitä hyviä aivoituksia sävellys puolella. Laulantaan kaipaisin aavistuksen rohkeampaa kokeilua ja revittelyä. Hitaissa kappaleissa monotonisuus ja tasainen laulanta alkaa painamaan silmäluomia. Emme vaivu synkkyyteen vaan olemme paljon plussalla. Tästä on hyvä jatkaa maailman valloitusta.

Katselin levyn kuuntelun ohessa alussa mainitsemastani videopalvelusta orkesterin videovetoja. Tasalaatua tuutataan livenä ja homma toimii videoiden perusteella varsin mallikkaasti. Yleisöä voisi tosin olla enemmän. Keep on rock´n and rolling!

8 / 10

Jemi Karvonen

[/three_fourth]
[one_fourth_last]
scythe
1. Feast in Lies
2. Gone Alone
3. Personal
4. Friend doom
5. Bring the Bottle
6. Some other song
7. Dark Horizon
8. Selfkiller
9. Bloodstains in the Rain
10. Black Heart
11. Transparent Dark[/one_fourth_last]

Website | + artikkelit

Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-