[three_fourth]Viime vuonna 15-vuotisjuhliaan bilettänyt hyvinkääläinen Scarecrow julkaisi alkuvuonna diginä ja vinyylinä kiinnostusta herättäneen ”Macabre Night” EP:n, joka lupaili “Exterminators Of The Year 4000” levystä varsin kelpoa settiä.
Järjestyksessään bändin neljäs täyspitkä tarjoaa kattavan annoksen kauhua, kidutusta ja splatteria horrorpunkin, thrashin ja perinteisen heavy metalin nahkahousuihin puettuna.
Levyn avaa nopea “Scream Queen Death Hop”, jossa näytetään mistä levystä on kyse. Suoraviivainen metallipunk-pala on oiva osoitus bändin nykyisestä kisakunnosta.
Kokonaisuuteen mahtuu muutamia meheviä biletysbiisejäkin, joista “Horror Beach Party” on se mainioin. Puhtailla vokaaleilla varustettuna biisi olisi varmasti pilalla, mutta saisi enemmän ymmärrystä osakseen ja tie suuremman yleisön sydämeen olisi auki. Onneksi Scarecrow vähät välittää moisesta ja osaa jättää kappaleen tyylikkääksi kuin teurassika.
16 vuoden kiertäminen ja yhteinen takominen näkyy tasaisen varmassa soitannassa. Levyllä rumpuvastuun jakavien Määttä Von Wolfmanin ja Slaghin upea työskentely kannujen takana vie biisejä eteenpäin ja pitää levyn kompaktissa paketissa. Jack13 räyhää mikrofonin varressa mallikkaasti kuulostaen milloin Mr. Lordilta ja milloin Tom Arayalta.
Levyn ehdoton helmi on EP:ssäkin esitelty melodinen ja räväkkä horrorralli “Macabre Night”. Kyseessä on täydellisen hyvin kasattu korvamatobiisi, josta jopa Misfits voisi olla kateellinen. Tätä horrorpunk on parhaimmillaan. Yhdessä “More Skulls”, “Angels Of Death” ja “Deathfuckingtank” biisien kanssa “Exterminators…” jatkaa Scarecrowin vakuuttavaa räyhäämistä ja bändille voi povata hyvää jatkoa.
“Exterminators…” levyn visuaalisesta ilmeestä on rakennettu koominen ja hieman maneerisen naiivi visio viimeisestä ehtoollisesta. Scarecrowin tyyliin kuuluu myös esteettinen shokeeraaminen, joten bookletin sivuilla nähdään paljasta pintaa ja kidutusta. Kiekko on edullisempi kuin marketin pornolehti, joten tue korkeampaa kulttuuria ja osta mielummin levy.
Levyn kokonaiskesto bonusbiiseineen vaatii kuulijalta hieman staminaa ja lopun koittaessa rallitus voi jo puuduttaa, mutta sen rautaisannos on suositeltava kattaus kenelle tahansa rockin, punkin tai metallin ystävälle.
Scarecrowin pitkään jatkunut ura ja uusin tuotos todistaa, että ensi vuonna 100 vuotta täyttävältä Hyvinkäältä löytyy muitakin muusikoita, kuin siirappiset Mica Ikonen ja Diandra, joista varmasti lypsetään kaikki mahdollinen irti. Scarecrowin tuotanto ei ole mitään sliipattua mainstreamia, mutta bändiä (kuten toki monta muutakin paikallista pumppua) kelpaisi esitellä juhlavuoden aikana yhtenä kaupungin merkittävimmistä vientituotteista. Olkoon tämä pieneksi vinkiksi kaupungin bilevastaaville.
8/10
Pete Alander
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
Scream Queen Death Hop
Horror Of The Beach Party
Macabre Night
More Skulls
Angel’s Death
Waiting For The End
They Live
Metal Invaders (bonus)
Theatre Of Death
Ghost In The Dark Graveyard
Deathfuckingtank
Going Down (bonus)[/one_fourth_last]
Heavyn moniottelija, vapaa-ajattelija, satanistisuvakki ja humanisti. Metallin maku suussa on vahvasti black-painotteinen, vaikka Judas Priest on se suurin rakkaus. Suunnittelen ja ylläpidän Luolan nettisivua ja brändi-ilmettä. Kirjoitan artikkeleita, arvioita, uutisia ja haastatteluja sekä kuvaan keikat ja festarit. Odotan, että Martti Servo tekisi joskus metallialbumin.
 Metalliluolan arvio, Pete Alander.){kind=link}