[three_fourth]Käsittelyssä oleva Scapesin debyyttialbumi ilmestyy tulevan joulukuun alussa. Bändi on valmistellut julkaisua seitsemän pitkää vuotta multi-instrumentalisti Olli Pirkkasen johdolla. Pirkkanen on soittanut levylle kaiken muun lukuun ottamatta basso-osuuksia ja tulevia keikkoja varten on sitten kasattu nelimiehinen kokoonpano. Pirkkanen on äärimetallia aikansa veivanneena halunnut panostaa enemmän laulumelodioihin, ja niitä ”One: Unseen: One” pitkäsoitolla kiistatta riittää.
Seitsemän kappaletta tarjoavat 40 minuuttia tiivistä tunnelmaa, sekä ajoittain melankolista ja surumielisen raskasta metallia. Levy on tasainen kokonaisuus, joka nimenomaan kannattaa sulatella yhdellä kuuntelulla sävellysten nivoutuessa saumattomasti toisiinsa. Taustamusiikiksi tämä ei sovi vaan vaatii kuuntelijan koko huomion.
Biisit ovat polveilevia, mutta eivät kuitenkaan ylipitkiä hiljaisten ja raskaampien kohtien vuorotellessa sopusoinnussa. Pääpaino lepää Pirkkasen koruttomassa tulkinnassa ja pohdiskelevissa melodioissa, jotka suomalaiseen sieluun kyllä kolahtavat. Vertailukohdaksi on nostettu Paradise Lost, joka satunnaisesti nouseekin mieleen. Myös tunnelmallisempi Amorphis ja Katatonia ovat musiikista vaikutteina löydettävissä, mutta selkeästi suoraa vertauskuvaa on vaikea löytää, sillä Scapes tekee omaa juttuaan.
Scapes on varteenotettava uusi tuttavuus. Kappaleiden tunnelma tekee levystä kieltämättä haastavan lähestyttävän ja biisit kehittyvät eteenpäin jokaisella soittokerralla. ”One: Unseen: One” ei aukea yhdellä kuuntelulla vaan kutsuu musiikin ystävän uppoutumaan sen pariin yhä uudestaan.
8½ /10
Ville Krannila
[/three_fourth] [one_fourth_last]
1.Caring Is Gone
2.Unseen Infinite
3.A Song Of A Mountain
4.The Melancholy Cycle
5.Devil May Dare
6.Every Waking Dawn
7.Doomscapes[/one_fourth_last]
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
