Jos jokin yhtye symboloi New Wave Of British Heavy Metal -liikettä, se on Saxon. Ja kuten joskus aiemmintullut mainittua, kyseessä on yksi harvoista veteraaneista, joka on tehnyt parhaat albuminsa vasta 20 vuotta perustamisensa jälkeen. Julkaisut 1990-luvun puolivälistä 2000-luvun loppuun olivat erittäin laadukkaita kokonaisuuksia erinomaisella tuotannolla varustettuna.
Viimeisellä vuosikymmenellä fokus on valitettavasti usein lipsunut ja bändin soundiin on imetty liikaa hard rock -vaikutteita, covereita ja turhaa yritystä yksinkertaistaa sovituksia ”Strong Arm Of The Law” -pastisseiksi. Saxon pystyy parempaan – ja todisti sen tällä käsittelyssä olevalla levyllä.
Jossain määrin unohduksiin jäänyt ja 10 vuotta sitten ilmestynyt ”Sacrifice” on laadukasta brittiläistä, vahvasti perusasioihin nojaavaa heavya Biff Byfordin monoliitiksi muodostuneella tulkinnalla varustettuna. Ei siis mitään uutta, vai onko?
Joskus on mukava huomata vuosien antaneen perspektiiviä. Julkaisuhetkellä ”Sacrifice” ei jykevästi kolisevaa nimibiisiään lukuun ottamatta herättänyt suurempia tuntemuksia. Nyt erityisesti albumin alkupuoli iskee sanomansa kotiin eri tavalla ja levyn kuunneltuaan on pakko laittaa se soimaan uudelleen. Näin käy ani harvoin ja uusien julkaisuiden osalta ei käytännössä koskaan.
Nimikappaleen jälkeen soiva ”Made In Belfast” johtaa uutta nousua. Titanic-jouset antavat tilaa yhtenäisille melodialinjoille, jotka tarjoavat sopivan määrän raskautta. Byford laulaa työväenluokan ylpeydestä, telakan hiestä sekä laivojen melskeestä osuvalla tavalla. Soundit ovat kohdallaan ja Paul Quinn sekä Doug Scarratt repivät kitaroistaan Andy Sneapin onnistuneesti miksaaman vallin.
Myös muualla tarinoiden ja koruttoman tuotannon yhdistelmä on kohdallaan. Biff on tarinoiden sankari ja tällä kertaa seikkailee mm. formulakuskina, uusien New Yorkin terästornien keskellä sekä muinaisen Egyptin katakombeissa. Lopussa laulajalla ei ole muuta tehtävissä kuin ihmetellä maailman menoa seisomalla jonossa. Ja jos ei muuta keksitä, huudetaan ”Stand Up And Fight” ja entisen basisti Steve Dawsonin ikuinen toive näin nimetystä Saxon-biisistä on muuttunut lihaksi. Biisi on erinomainen, ja on kummallista miksi tämä ei 10 vuotta sitten osunut maaliinsa. Byfordin visioima kansi on jätetty tuherrusvaiheeseen, mutta onneksi sisältöön tällä ei ole vaikutusta.
Loppua kohden musiikin ote harmillisesti löystyy ja muuttuu viimeisissä biiseissä rutiinisuorittamiseksi. Siitä huolimatta kokonaisuutena ”Sacrifice” osoittautuu kelvolliseksi jatkoksi edellisen vuosikymmenen mestariteoksille ja alle 40 minuutin mitassaan kiekko ei ylisuorita itseään toisin kuin monet vastaavat nykyajan tuotannot.
8/10
Ville Krannila
1.Procession
2.Sacrifice
3.Made In Belfast
4.Warriors Of The Road
5.Guardians Of The Tomb
6.Stand Up And Fight
7.Walking The Steel
8.Night Of The Wolf
9.Wheels Of Terror
10.Standing In A Queue
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}