[three_fourth]
Kreikkalainen black metal – ryhmä Rotting Christ hallitsee pimeyden eri tasojen koskettelun musiikkinsa kautta. Jos edellinen levy ”Kata Ton Daimona Eaytoy” raastoi sieluasi, niin ”Rituals” tekee sen vielä vahvemmin ja pureutuu ihmismielen syvimpiin lokeroihin pelottavan tehokkaalla tavalla. Albumin kautta matkustetaan pimeisiin luoliin ja niissä tapahtuviin salaisiin menoihin, joissa veri virtaa ja uhrit teurastetaan itse saatanan nimissä. Vaikka albumin synkkä tunnelma viestittääkin edellä mainituista, niin kappaleista löytyy vivahteita myös askareisiin jossa rituaalin päätteeksi annetaan lihaisien himojen ottaa valta tapahtumista.
”Rituals” oli ensikuunteluilla itselleni hankala palanen purtavaksi. Biisit tuntuivat kuin polkevan paikoillaan erilaisten musiikillisien aspektien ottaessa kappaleita haltuun. Tavallaan tämä monimuotoisuus onkin lopulta levyn vahvuus, mutta kiireellisemmälle ja nopeampaan mättämiseen tottuneelle kuuntelijalle se voi tuntua turhankin vaikealta. Rituaaleja vahvistetaan erilaisten huutojen, kuiskauksien, loitsujen, naisten äänien sekä perinteisen mörinän voimin. Tähän kun lisätään raskaat ja repivät riffit, jotka nylkevät kuuntelijan ihoa siivu siivulta, niin tunnelma nousee väkisinkin korkeuksiin. Voimakkaat ja iskevät rummut vahvistavat kokonaisuutta ja musiikillinen paletti on likimain täydellistä aina tuotantoa myöten. Levy soi äärimmäinen hienosti ja eri soittimet saavat tarvitsemansa tilan.
Vaikka kappalemateriaali on levyn yleiseen tunnelmaan hienosti sopivaa, niin jäin odottamaan kunnollisia irtiottoja joissa helvetti ja pääarkkitehti saatana päästetään kunnolla repimään paikat palasiksi. Monet levyn kappaleista kasvavat kohti synninpäästöä ja jäävät kuin unenomaisesti kellumaan paikoilleen. Levyyn pääsekin parhaiten käsiksi hyvälaatuisilla kuulokkeilla kuunneltuna ilman minkäänlaisia häiriötekijöitä. Pienikin herpaantuminen saa yksittäiset sävellystyöt menettämään hetkensä ja sulautumaan osaksi isompaa kokonaisuutta, jolloin myös osa levyn vahvuudesta katoaa luolien syvyyksiin.
Lopulta en päässyt Rotting Christin rituaalien vietäväksi siinä mielessä kuin mitä se oli tarkoitettu. Vaikka albumin kuunteleminen onkin omalla tavallaan nautittava kokemus, niin jäin kaipaamaan kunnon irtiottoja sekä aggressiivisimpia osioita, jotka myös olisivat vahvistaneet levyn yleistä teemaa. Joka tapauksessa ”Rituals” on hyvä levy, joka antaa mahtipontisen ja teatraalisen synkistelyn kautta eksyneille sieluille jotain, mihin vain harva pääsee osallistumaan.
8 / 10
Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
1. In Nomine Dei Nostri
2. זה נגמר (Ze Nigmar)
3. Ἐλθὲ κύριε (Elthe Kyrie)
4. Les Litanies de Satan (Les Fleurs du Mal)
5. Ἄπαγε Σατανά (Apage Satana)
6. Του θάνατου (Tou Thanatou)
7. For a Voice like Thunder
8. Konx om Pax
9. देवदेवं (Devadevam)
10. The Four Horsemen[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
 levyarvio. Juha Karvonen, Metalliluola.){kind=link}