Oulun Kuusisaaressa vietetty Rock In The City tarjoili ensimmäistä kertaa kolmepäiväisen kattauksen. Mukaan oli saatu hieno artistikattaus, muun muassa Five Finger Death Punch, In Flames, Skid Row, Danko Jones ja Alestorm. Festivaali keräsi 15000 metallista silmäparia hieman vaihteleviin keliolosuhteisiin. Festivaalin avauspäivänä torstaina vesisade synkisti hieman tunnelmaa, mutta loppuiltaa kohden aurinkokin pääsi muistuttamaan olemassaolollaan. Perjantaina ja lauantaina aurinko helli kävijöitä poislukien pientä sadekuuroa päätöspäivän illassa.
Torstai 7.7
Brother Firetribe
Viikatteen jälkeen päälavan valtasi kotimaisen AOR:n kruunaamaton kuningas Brother Firetribe, jonka keikan aikana taivas repesi kunnolla auki, yleisön joutuessa rankkasateen piiskaamaksi. Bändin vokalisti Pekka Heino totesi, että kyseessä oli vasta ensimmäinen kerta, kun heidän keikkansa aikana sataa näin rankasti. Yleisöä oli kuitenkin kertynyt paikalle varsin mukavasti hyväntuulisen bändin heittäessä aurinkoista melodista rokkiaan läpimäräksi kastuneen yleisön niskaan. Johtuuko sitten ilmasta, vai mistä, niin ainakin minuun suurimman vaikutuksen keikalla tekivät Bring on the rain ja Thunder rising. (IJ)
Nyrkkitappelu
Tamperelaisen Nyrkkitappelun astellessa päälavalle, huomio kiinnittyi bändin laulajan Horo-Hepen siistiin habitukseen, mutta keikan edetessä sininen puvun takki, solmio ja paitakin sai kyytiä. Lyhyehköt kappaleet toimi hyvin ja omaan korvaan tutut biisin esim Tyttöjen farkut, Kolme tölkkiä lidlin kassissa, vihaan mun bändikavereita ja Voi pyhä äiti, nyt mennään sai festarikävijälle hymyn huulille. Yleisöstäkin huudeltiin moneen otteeseen, että nyt ryöstetään siwa!! Ja tottakai myös kyseinen kappale soitettiin. (JS)
Bloodred Hourglass
Kakkoslavalla soittanut BRHG oli itselle yksi torstain kiinnostavimpia bändejä. Ja kyllähän festivaaliyleisö tykkäsi Mikkeliläisistä erittäin paljon. Melodinen death metal soi juuri sopivan raivokkaasti Kuusisaaren illassa. Kappaleet Drag me the rain ja Waves of black nostivat fiilistä entisestään. Miesten lavatyöskentely oli erittäin ammattitaitoista ja väittäisinpä, että kyseessä oli torstain kovin veto! (JS)
Brymir
Dampf:in poistuttua päälavalta, oli aika todistaa eeppisen metallin sanansaattajien julistusta. Yleisöä ei torstaina ollut hirveästi, mutta lavan edusta täyttyi kuitenkin kiitettävästi. Melodiset kitarat ja tiukka poljento sai tukat heilumaan eturivissä kuten myös taaempanakin. Setin päätösraita Ragnarök oli ehdottomasti puhdasta parhautta. Bändin “patsastelu” sai hymyn monille huulille ja tarkoituksellisesti tietenkin, useita kymmeniä sekuntteja kestänyt (tai ainakin se tuntui pitkältä) jähmettyminen oli mukavaa vaihtelua live yleisön edessä. (JS)
Marko Hietala
Valitettavasti torstain pääesiintyjä Saxon joutui perumaan keikkansa sairastapauksen johdosta ja tilalle valikoitui Hietala. Vaikka Hietala varmoin ottein suoritti oman osuutensa, oli varmasti moni tyytymätön korvaajaan, mukaan lukien oma itseni. Isot slotti oli täytettävänä ja moni suunnistikin vielä täyttämään alkoholiannoksensa täyteen, sen sijaan että oli mennyt keikkaa katsomaan. (JS)
Torstain kuvagalleria
Perjantai 8.7
Michael Monroe
Aurinkoisen perjantain korkkasi 12.30 Mike Monroe. Oliko kyseessä aikainen soittoaika vai mikä, mutta jostain kumman syystä itse päätähti vaikutti keikan aikana hieman huonotuuliselta. Monroe heitti välispiikeissään pientä piikkiä yleisön niskaan. Tämä huipentui bändin heitetty Nazareth-laina Not fakin’ itin 5.7. kuolleen ex-Nazareth-kitaristi Manny Charltonin muistolle, Monroen todetessa, että tuskinpa te tiedätte kuka mies oli ja tuskin teille on millään muulla merkitystä, kuin sillä, että on hauskaa. Festareilla ollaan pitämässä tietysti hauskaa, mutta väittäisin, että aika iso osa yleisöstä kyllä tiesi kenelle kappale omistettiin. Muuten Monroen 15 minuutilla ilmoitetun soittoajan ylittänyt keikka oli aika mukava ja energinen katsaus miehen uraan aina uudesta soololevystä, Demolition 23- ja Hanoi Rocks-materiaaliin. (IJ)
Melrose
Klo 15 kakkoslavalle hyökkäsi aina viihdyttävä Melrose. Moni mietti hieman, mitä rockabillyä ja blues-pohjaista rokkia yhdistelevä kotimainen veteraaniorkesteri teki hard rock/metal-festareilla, mutta huoli oli turha. Melrose veti takuuvarman ammattimiesten setin, joka upposi paikalla olleeseen yleisöön mukavasti. Omaan korvaan kovimmat biisit olivat It’s in the back ja keikan päättänyt vanha kunnon Rich little bitch, jonka vokalisti-kitaristi Tokela esitteli kaikkien mutsien suosikkibiisinä. (IJ)
Alestorm
Melrosen jälkeen päälavalle ryntäsi yksi festareiden odotetuimmista vieraista, eli Skotlantilainen ”piraattimetalli-yhtye” Alestorm. Itse en lukeudu bändin faneihin, mutta orkesterin aiemmin nähneenä olen tullut siihen johtopäätökseen, että bändi on sitä parempi keikalla, mitä enemmän on itse nauttinut alkoholipitoisia virvokkeita. Tällä kertaa oma kuntoni oli silmämääräisesti keskimääräistä Alestorm-fania pirteämpi, joten en tällä kertaa päässyt aivan kiinni bändin meininkiin. Suuri yleisö tykkäsi ja kyllähän Hangover, P.A.R.T.Y. ja Fucked with an anchor saivat hymyn nousemaan myös tämän festarivieraan huulille. (IJ)
Turmion Kätilöt
Turmion Kätilöt on bändi, mikä kerää aina yleisöä, on paikka ja aika mikä tahansa. Bändiä lähtisi katsomaan vaikka yhtäkään biisiä ei soitettaisi, vain pelkkiä välispiikkejä. Tälläkin kertaa välispiikit oli festareiden ehdotonta eliittiä! Yleisöä oli sen verran paikalla, ettei eturiviin ollut mitään asiaa, mutta fiiliksiin pääsi taaempaakin. Loppuvaiheilla huudatettiin vielä Oulun yleisö vs. Sauna open air festivaali ja kyllähän se metallimusiikin pääkaupunki julistettiin voittajaksi.Teurastajan ja sikiön nostaisin setin ehdottomiksi helmiksi. (JS)
Skid Row
80-luvun puolen välin paikkeilla perustettu ja välissä jo hajonnutkin Skid Row oli selkeästi enemmän vanhemman yleisön mieleen. Vaikka laulajana toimi Ruotsin idolsin (2009) voittaja Erik Grönwall oli setti varmasti monille mieleinen, sen verran hyvin mies hoiti tonttinsa. Settilista koostui paljolti ensimmäisen levyn hiteistä, mikä ainakin omalta osalta oli mieluinen valinta. Väkisinkin tuli hieman nostalgiset fiilikset 80-luvun lapsena. (JS)
Danko Jones
Perjantain yksi kovimmista esiintyjistä päälavalla oli Danko Jones. Nokkamiehen jopa hieman ylimielinen ja agressiivinen ulosanti oli vakuuttavaa jo sinänsä ja vielä uskomattoman hieno lauluääni päälle. Vaikka biisit on pääsääntöisesti melko yksinkertaisia, niin Jonesin hieman erilaisempi ulosanti ja uskomaton itsevarmuus antaa biiseihin oman mausteensa. Parhaimpina mieleen jäi Full of regret, First date ja setin ehdoton kruunu Had enough. (JS)
In Flames
Perjantain pääesiintyjäksi valittu Göteborg-soundin “the one and only” In Flames oli toivottu esiintyjä Kuusisaaressa, ainakin jos katseli yleisön paita valintoja. Setti alkoi biisillä Alias ja sankoin määrin paikalle tulleet fanit oli sulaa vahaa heti keikan alkumetreistä lähtien. In Flames on tehnyt jo niin paljon hyviä biisejä, että väkisinkin osa niistä “parhaista” jää pois. Bändin jäsenet oli selkeästi todella mielissään ja hymyjä sekä nauruja lavalla riittikin. Settilistaan oli valikoitunut kappaleita niin uudemmasta, kuin vanhemmastakin tuotannosta. Esimerkkeinä Pinball map, Take this life, Only for the weak, Cloud connected, I am above ja uunituoreena kappaleena State of slow decay. Omista In Flames kokemuksista (johtuen varmasti myös pitkistä keikattomista ajoista) oli tämä ehdottomasti parasta antia bändiltä! (JS)
Perjantain kuvagalleria
Lauantai 9.7
Doro
Lauantaina päälavan korkkasi Sister Sinin jälkeen Saksan oma metallikuningatar, eli Doro. Hyväntuulinen Nti Pesch heitti vähintään katu-uskottavan näköisen bändinsä varsin pätevän setin vanhan liiton heviä. Parhaiten mieleen jäivät vanhat Warlock-biisit Burning witches ja All we are. Hieman mietin Judas Priest-coverin Breaking the lawn valintaa settiin, mutta suuri osa yleisö piti tästä balladina liikkeelle lähteneestä versiosta, joten turha kai kyseistä cover-valintaa on tässä alkaa kritisoimaan. (IJ)
Stam1na
Doron jälkeen päälavalle saapui Lemin ylpeys Stam1na. Heti ensimmäisestä biisistä lähtien lavalla tukat pyöri kuin viimeistä päivää. Stam1nalla on vähän samaa “vikaa” kuin turmion kätilöilläkin, yleisöä on aina paikalla tai ainakin niillä keikoilla mitä olen todistanut tai katsonut eri medioista. Ja joka paikassa on aina saatu pitti pyörimään, kuten myös Oulussakin. Bändin basistille laulaa lurautettiin myös syntymäpäivälaulut sankarin kunniaksi. Valtiaan uudet vaateet, Tavastia palamaan, Kuoliaaksi ruoskitut hevoset, päätös kappale Sirkkeli sekä oma ehdoton suosikki Likainen parketti plus monet muut kappaleet siivitti keikan jopa liian nopeasti lopuilleen. Loppuun saatiin myös vähän Kirkasta maistiaisia, toivottavasti tapa jää myös tuleville keikoille. (JS)
H.E.A.T.
Monille lauantai oli festareiden pääpäivä ja tämä konkretisoitui viimeistään siitä yleisömäärästä, joka oli kertynyt paikalle klo 17 kakkoslavalla esiintyneen Ruotsalaisen H.E.A.T.:in keikalle. Bändiin palanneen vokalisti Kenny Leckremon johdolla H.E.A.T. esitti runsaalle yleisölle pirteän keikan, jonka intronauhana kuultiin sopivasti Glenn Freyn The Heat is on-klassikko. Mieleeni jäivät tältä hyväntuuliselta keikalta parhaiten jo toisena esitetty Rock your body ja myöhemmin setissä kuultu Back to the rhythm. (IJ)
Dead By April
Dead By Aprilin keikkaa odotin henkilökohtaisesti paljon. Viimeisestä livevedosta oli itselle kertynyt aikaa todella paljon ja silloin laulajana toimi Jimmie Strimell. Vaikka nykyinen kokoonpano toimi ihan mallikkaasti jäi esitys hieman valjuksi. Oliko kyseessä vain oma mielipide pohjaten edelliseen (varmaan yli kymmenen vuotta sitten) nähtyyn keikkaan vai oliko muutkin sitä mieltä. Toisaalta yleisöä oli kyllä ihan reilunlaisesti ja näytti se heille maistuvankin. Setti päättyi bändin luultavasti isoimpaan hittiin Losing you. (JS)
Five Finger Death Punch
Montako FFDP:n paitaa lauantaina näkyi alueella? Näkyihän niitä, ei omat sormet ja varpaat riittänyt edes alkuun. Ehdottomasti ison osan suosikki tai ainakin se must see-bändi, eikä syyttä. Bändi on kiertänyt lavoja jo niin kauan, että homma menee purkkiin varmasti vasurillakin. Lauantaina ei kuitenkaan ollut vasuripäivä, vaan homma uitettiin maaliin ison maailman tyylillä, kuten bändin imagoon kuuluukin, pyroja unohtamatta. Hauskanpitoakin lavalla nähtiin varsinkin Zoltanin ja Chris:in välillä. Ehdottomia suosikkeja oli kappaleet Wash it all away, Bad company, Burn MF ja Wrong side of heaven, jonka aikana taistelutanner saattoi hieman pölistä, saaden silmät vuotamaan. Ehdottomasti yksi parhaimmista ja isoimmista keikoista, jota itse olen todistanut! (JS)
Lauantain kuvagalleria
Festivaalialue oli hyvin järjestelty ja kaikki toiminnot oli hyvin hoidettu, vaikkakin lauantaina miesten kusikranaatit täyttyivätkin, lisäten bajamajojen jonoja huomattavasti. Juomatiski oli vähintäänkin riittävä, eikä jonoja kertynyt juuri lainkaan. Henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja siitä suuret kiitokset kaikille joihin törmäsin!
Tekstit: Jarno saarinen, Ilkka Järvenpää
Kuvat: Ossi Neijonen
Hieman jo oululaistunut hämeenlinnan kasvatti. Musiikkiskaala kohtuu leveällä, mutta black metal herättää suurimmat tuntemukset. Vapaa-aika kuluu kolmen kääpiön, keikkojen ja musiikin parissa.
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
