Rovaniemeltä lähtöisin oleva folk metal -bändi Rietas julkaisi elokuussa toisen pitkäsoittonsa ”Routajuuret”. Odotin levyn kuulemista suurella mielenkiinnolla, sillä tällä kertaa albumia on ollut tekemässä yksi Suomen tunnetuimmista folk metal -muusikoista, nimittäin Korpiklaanin keulahahmo Jonne Järvelä. Riettaan omien sanojen mukaan Jonnen myötä bändin soundi on muuttunut paljon, joten oli kiinnostavaa lähteä kuuntelemaan lopputulosta.
Levy alkaa tunnelmallisella instrumentaalibiisillä ”Etiäinen”, joka maalailee hienosti kuvaa lappilaisesta maisemasta. ”Etiäisistä” siirrytään ”Vuonot”-kappaleen mukana raskaampaan äänimaailmaan. Tässä vaiheessa voi jo sanoa, että Rietas on saanut mukavaa rouheutta musiikkiinsa.
”Käärmeiden käräjät” on vauhdikas kappale, johon on rouhean soundin lisäksi tuotu hyvin esiin viulumelodiaa, joka jää jo ensikuulemalta hyvin mieleen. Myös kertosäe on rakenteeltaan sen verran helppo, että sen mukana haluaa laulaa jo biisin loppupuolella.
”Aada” alkaa erittäin raskaalla kitarariffillä, johon viulu liittyy pian mukaan. Tämä kappale tuo erityisesti mieleen Korpiklaanin, joten Järvelän kädenjäljen huomaa tässä kohtaa selkeästi. ”Aada” on mielenkiintoinen tarina shamaaninaisesta. Erityisesti tämä biisi johdattaa kuulijan Riettaan juurille Lappiin niin musiikin kuin teemansa kautta. Väliosassa sekä viulu, että kitara sooloilevat sopivassa tasapainossa niin, että molemmat soittimet pääsevät esille.
Tämän jälkeen siirrytään hetkeksi rauhallisempaan tunnelmaan akustisen kitaran säestämänä. Intro on erittäin kaunis ja antaa hieman aikaa hengähtää. Intron jälkeen tunnelma muuttuu jälleen raskaammaksi. Se ei ole ihme, sillä ”Varjot” kertoo siitä, miten ihminen ei välttämättä pääse menneisyyden varjoja pakoon.
Aiheet eivät kevene ”Pohjoisen tuulen pojan” aikana, sillä se kertoo miehestä, jonka elämän alkoholismi on pilannut. Kappale aiheuttaa jopa pientä liikutusta, sillä akustinen säestys sekä haikea melodia maalaavat mieleeni hyvin elävän kuvan kodissaan istuvasta yksinäisestä miehestä. Samaan aikaan biisi tosin antaa pienen hengähdystauon ennen kuin särökitara liittyy säestykseen mukaan.
”Hiiden hirvi” alkaa reippaasti hyvin mieleenpainuvalla melodialla, jonka myötä kone tuntuu ikään kuin lähtevän uudelleen käyntiin. Raita kertoo voittamattomasta Hiiden hirvestä, jota mikään ei voi pysäyttää. Erittäin tarttuva sävellys, joka oli myös yksi tämän levyn singlejulkaisuista. Biisissä kuullaan erittäin tarttuvaa ja jopa dramaattita kitarariffittelyä, joka sopii teemaan loistavasti.
”Ristiin naulattu” kertoo ristiretkistä, mikä ei varmasti ole helppo aihe. Uskallan väittää, että jos levy päätyisi vääriin käsiin, se saattaisi saada aikamoista kyytiä tietyissä kristillisissä piireissä. Vaikka aihe on vaikea, henkilökohtaisesti arvostan sitä, että historiallisia tapahtumia pystytään käsittelemään musiikin avulla. Erityisen hienoa kappaleen sanoituksissa on, että siinä kerrotaan tapahtumista niiden ihmisten näkökulmasta, keitä on yritetty pakottaa unohtamaan oma uskonsa.
”Vanhan maan Nulkki” on kappale, josta on alkuun vaikea saada otetta. Kahden hyvin nopeatempoisen kappaleen jälkeen en olisi itse malttanut vielä hidastaa tahtia, joten siksi kiinnostukseni lopahtaa tässä vaiheessa. Toisaalta loppua kohti Riettaan laulaja Raisan voimakkaat vokaalit pääsevät esiin ja herättävät jälleen sävellyksen pariin. Lopuksi soiva ”Vettenkulkija” on toiveikas kappale, jollaiseen kuuntelu on mukava päättää.
Metalliluola arvosteli myös Riettaan ensimmäisen albumin ”Ikiaikainen” seuraavin sanoin:
”Sävellystyötä yhtyeen tulee vielä kehittää ja antaa maustua jykevässä hillamarinadissa.”
Rietas on kehittynyt biisinteossa paljon, joten ”Routajuuria” oli ilo kuunnella. Yhtye on selvästi löytänyt oman äänensä, ja jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
8/10
Susanna Koljonen
1.Etiäinen
2.Vuonot
3.Käärmeiden käräjät
4.Aada
5.Varjot
6.Pohjoisen tuulen poika
7.Hiiden hirvi
8.Ristiin naulattu
9.Vanhan maan Nulkki
10.Vettenkulkija
Savonlinnaislähtöinen videovirtuoosi, jonka tehtävä on tuottaa rautaista sisältöä Metalliluolalle. Sydäntä lähimpänä sinfoninen metalli ja hard rock. Pieniä poikkeuksiakin löytyy.
 Metalliluolan arvio, Susanna Koljonen.){kind=link}