Italialainen Rhapsody oli kovassa nosteessa vuosituhannen alussa. Alunperin Thundercross-nimisenä perustettu bändi oli tullut monelle suomalaiselle tutuksi ”Metalliliitto vol. 2″ -nimisen kokoelmalevyn myötä vuonna 1998. Tuolla kokoelmalla oli mukana bändin debyyttilevyltä, ”Legendary Tales” (1997) ”Land Of Immortals”-kappale, joka esitteli taidokkaan yltimelodiseen voimametalliin luottavan yhtyeen.
Seuraavana vuonna vettä oli lyöty myllyyn rajulla kädellä kakkoslevy ”Symphony Of Enchanted Landsin” myötä. Albumi oli edeltäjäänsä kypsempi sekä valmiimpi ja se oli nostanut yhtyeen suuren yleisön tietoisuuteen. Uuden vuosituhannen alussa kitaristi Luca Turillin ja kosketinsoittaja Alex Staropolin johtamalla joukolla oli näytön paikka. Jatkuisiko komea nousujohteinen ura uuden ”Dawn Of Victoryn” myötä?
Raivokkaan näköinen kansitaide antaa vahvoja viitteitä albumin sisällöstä ja intron jälkeen käyntiin jyrähtävä nimikkobiisi on mitä mainioin avaus italialaisten kolmoslevylle. Entistä kitaravetoisempi ilmaisu iskee lujaa ja tekee selvän eron kahteen edelliseen pitkäsoittoon, joissa koskettimet olivat enemmän pääroolissa. Kappale on levyn, kuten myös bändin tuotannon kärkikastia, eikä se ole menettänyt voimaansa piiruakaan 20 vuoden aikana.
Tahti ei pääse hiipumaan ja tasokasta materiaalia pudotellaan kuulijan iloksi suurella kädellä. Mukana on lisäksi useampi todellinen syömähammas, jotka kuuluvat nimikkobiisin tavoin bändin kovimpien yksittäisten sävellysten joukkoon. ”The Village Of The Dwarvesin” melodinen sekä rauhallisempi tulkinta on edelleen hunajaa korvakäytäville ja ennakkomaistiaisena tarjoiltu ”Holy Thunderforce” on yksinkertaisesti timanttinen kappale.
Turilli/Staropoli-kaksikon biisinkirjoituskynä oli huimassa terässä, eikä albumille eksynyt ainoatakaan hutilaukausta. Hiteistä huolimatta ”Dawn Of Victory” on ennen kaikkea tasokas ja voimakas kokonaisuus, joka toimii parhaiten koko 10 biisin matka kerralla läpikäytynä.
”Dawn Of Victory” oli ilmestyessään jylhä ja komea kuuntelukokemus, mitä se on edelleen. Bändi kykeni ottamaan jälleen kehitysaskelia eteenpäin ja onnistui luomaan yhden oman genrensä klassikoista. Tämä albumi jäi Rhapsodyn uran komeimmaksi teokseksi siitä huolimatta, että levyä seurasi kerrassaan mainio ”Rain Of Thousand Flames” -EP sekä hieno ”Power Of The Dragonflame”/”Symphony Of Enchanted Lands II – The Dark Secret” -albumikaksikko.
Tämän jälkeen käyrä lähti laskuun, yhtye jakautui useampaan leiriin ja taika katosi pitkäksi aikaa. Yhtye vaelsi varjojen mailla, kunnes viime vuonna ilmestynyt ”The Eight Mountain” palautti järjestyksen ja Rhapsody of Fireksi nimensä vuonna 2006 modanneen ryhmän omalle tasolleen. Kyseisen levyn tehneellä bändillä tosin on enää kovin vähän yhteistä ”Dawn Of Victoryn” kokoonpanon kanssa, sillä ainoastaan Alex Staropoli on tuosta viisikosta jäljellä.
9-/10
Miika Manninen
1. Lux Triumphans
2. Dawn Of Victory
3. Triumph For My Magic Steel
4. The Village Of Dwarves
5. Dargor, Shadowlord Of The Black Mountain
6. The Bloody Rage Of The Titans
7. Holy Thunderforce
8. Trolls In The Dark
9. The Last Winged Unicorn
10. The Mighty Ride Of The Firelord
Lappeenrannasta kotoisin oleva, nykyinen siilinjärveläinen, joka on hengittänyt ja syönyt metallimusiikkia 20 vuoden ajan. Tutustuminen "alaan" tapahtui perinteisen heavy metalin myötä ja myöhemmin musiikkimaku onkin laajentunut runsaasti metallin saralla. Elämääni runsasta lisäväriä musiikin lisäksi tuovat perhe, sekä jonkinasteinen urheiluhulluus.
 Metalliluolan arvio, Miika Manninen.){kind=link}