[three_fourth]Rovaniemeläinen, 2000-luvun puolen välin paikkeilla kehkeytynyt Ravage Machinery on kasannut debyyttialbuminsa, ”Subordinates Of The Mechanism” ja sylkenyt sen maailmalle kuluvan vuoden huhtikuussa One Man Armyn toimesta. Debyyttipitkäsoiton luvataan tarjoilevan raskasta ja aggressiivista kuolometallia niin uuden kuin vanhan koulukunnan eineksillä. Diskografiaa yhtyeellä löytyy yhden EP:n ja kahden demon verran ennen nyt käsittelyssä olevaa julkaisua.
Ilman sen suurempia esileikkejä levy käynnistyy suoralla turpaan vedolla joka on soundillisesti asiallisesti tuotettua ja soittimetkin tuntuvat pysyvät hyvin jätkien näpeissä. ”Emancipate, exterminate” ei kuitenkaan tarjoa biisinä mitään kuunteluelämystä, sen ollessa varsin tasapaksu tekele jossa poukkoillaan riffistä toiseen tarjoamatta sen suurempaa koukkua. Samanlainen meininki jatkuu läpi levyn, enkä vielä kolmannellakaan kuuntelukerralla pysty sanomaan mikä levyn kappaleista nousisi ylitse muiden materiaalin puuduttavuuden vuoksi. Yksittäisinä positiivisina nostoina voisi mainita hienoiseen melodisuuteen taipuvan ”Evolution of Malevolencen” sekä pari rokkaavampaa osiota ja sooloa biiseissä ”Miscarriage” ja ”The Gallows Await”. Nämäkin kappaleet lähtevät kuitenkin rönsyilemään liiaksi eivätkä pidä otteessaan puoltaväliä pidempään.
”Subordinates Of The Mechanism” kuulostaa soundillisesti ja soitannollisesti aika valmiilta. Riffit liikkuvat jossakin Cannibal Corpsen ja Immolationin maastoissa, muistuttaen ajoittain kotimaista kollegansa, De Lirium’s Orderin tuotantoa. Biisien sovitus niin rumpujen, riffien kuin vokaalien suhteen on kuitenkin pahasti hakusessa, eivätkä kappaleet omaa sellaista dynamiikkaa joka jaksaisi kantaa loppuun asti, levystä puhumattakaan. Oman puuduttavan lisänsä materiaaliin tuo tasapaksut murina-vokaalit, joihin kaipaisin hieman vaihtelua ja paljon enemmän tunnetta.
Ravage Machineryn debyyttituotos, ”Subordinates Of The Mechanism” on tasapaksu paketti death metal-jyystöä josta olisin kaivannut tiiviimpää pakettia. Nykyisellään levy puuduttaa menon jatkuessa samanlaisena teknisenä paahtona alusta loppuun ja kaipaisi hieman rokkaavampaa tai melodisempaa otetta pitääkseen kuulijansa mielenkiintoa yllä.
6-/10
Tore Pedersen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
01. Emancipate/Exterminate
02. Supremus Deus Machinarum
03. Evolution of Malevolence
04. Miscarriage
05. The Utilitarian Nomad
06. Limits of Systematic Madness
07. The Gallows Await
08. Mediacracy
09. Decapitation[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
 Metalliluolan Tore Pedersenin arviossa.){kind=link}