Todellinen kulttibändien kulttibändi, norjalainen Turbonegro on jyystänyt lanseeramaansa deathpunkia jo 90-luvulta lähtien. Matkaan on mahtunut todellista rock’n’roll elämää seksillä, huumeilla ja sekoilulla höystettynä. Tuotannollisesti bändi on suoltanut isoja hittejä ja huteja, pari hyvää dokumenttia, omaelämäkertakirjan ja kiertänyt maailmaa ahkerasti klubeilla ja festareilla. Kaiken tämän keskiöstä sikisi denim-asuinen aktiivinen, globaalisti verkostoitunut ja hierarkinen fanijärjestö Turbojugend.
Turbonegron visuaalinen profiili muodostui bändin alkuaikoina, kun se halusi herättää huomiota ja mielellään jopa pelkoa. Tuohon aikaan Norjassa black metalin äpärälapset kylvivät terroria polttamalla kirkkoja ja listimällä toisiaan. Pohjoismaiseen kulttuuriin alkoi juurtua stereotypia mustiin pukeutuvasta, valkoiseksi maalatulla naamalla varustetusta mustan metallin hirviöstä. Vaadittiin siis aikamoisia toimia, että norjalainen saatiin pelkäämään jotain musiikillista ryhmittymää. Turbonegro keksikin sen, mitä ahdasmieliset vielä tänäkin päivänä tuntuvat eniten pelkäävän. Se ei ollut mustan metallin suurkuluttaja eikä tummaihoinen väestö. Huumehörhö tai saatananpalvojakaan ei saanut norjalaisen polvia tutisemaan. Homoseksuaalit sen sijaan saivat, koska kaikkihan nyt homoja pelkäävät. Turbonegro tekeytyikin siis joukoksi homoja.
Nyt vuonna 2016 Turbonegron tarina jatkuu yhä. Homohuhut kumottiin aika nopeasti sen keksimisen jälkeen, mutta brändi jäi elämään. Turbonegro on jatkanut uraansa kaikista vastoinkäymisistä huolimatta vaikka alkuperäinen laulaja Hank von Helvete lopetti jo vuosia sitten. Edellisen kerran Hank lopetti 90-luvulla huumeongelmiensa takia ja bändin oletettiin olevan kuopattu. Kuitenkin Turbonegron fanijärjestö Turbojugend piti yhteyttä toisiinsa ja hiljainen paine bändin paluusta ottikin tuulta purjeisiinsa tätä kautta. Bändin ensimmäinen comeback-keikka Quart Festivalissa 2002 oli legendaarinen ja käynnistikin uudestaan Turbonegron uran – menestyksekkäämmin kuin koskaan. Puhuttiin reserektiosta. Nyt elettiin jo Internetin aikakautta ja yhteydenpito parani entisestään fanien keskuudessa. Uusia jugendjärjestöjä perustettiin ympäri maailmaa ja jugendarmeija oli voimissaan.
Kaikilla menestyneillä bändeillä on fanijoukkonsa. Kissillä on Kiss Armynsa ja Justin Bieberillä on Pimperonsa tms. Turbojugendit ympäri maailmaa ovat kuitenkin täysin omaa luokkaansa hierarkisine rakenteineen, jaostoineen, vaatteineen ja kulttuurineen. Turbonegron faniuteen kuuluvat myös jokamiehen positiiviset asiat kuten rakkaus ja veljeys, joka ei katso ikään, ihonväriin tai sukupuoleen. Turbojugendit osaavat myös bilettää ja järjestävät jokavuotisen spektaakkelin, Weltturbojugendtagen, jonne kokoontuu tuhansia jugendeja ympäri maailmaa pitämään hauskaa. Niin hauskaa, että myös Turbonegro osallistuu usein bileisiin.
Turbojugend veljeydestä, lämmöstä, faniuden ytimestä ja hauskanpidosta on syntymässä suomalaisvoimin dokumenttielokuva ”We just wanna have a good time all the time”, johon haetaan tällä hetkellä joukkorahoitusta. Metalliluola tapasi dokumentin taustavaikuttajat Jukka Pihlajaniemen ja Jyrki Rahkolan haastattelun merkeissä:
Kertokaa omasta Turbonegro-fanituksestasi. Mistä se lähti ja minne se johtaa?
Jukka: Uskoisin, että vuosi taisi olla 1998 kun kuulin ensimmäistä kertaa Turbonegron ‘Ass Cobra’-levyä ja se teki minuun välittömästi suuren vaikutuksen. Olin kuunnellut lapsesta saakka rokkia, punkkia ja metallia, varmaankin juuri näistä syistä näiden norjalaisten ristisiitos pureutui todella syvälle. Turbonegro on kaikkia näitä – ja paljon enemmän. Mustalla huumorilla höystetyt lyriikat, periksiantamaton asenne ja räyhäkkään törkeä lookki. Ennen kaikkea törkeän hyvää musiikkia. 2013 liityin lopulta itsekin tähän eräänlaiseen “fanikerhoon” Turbojugendiin. Tämän bändin kohdalla uskoisin, että fanitus, vaikka en sanasta pidäkään, johtaa vielä monen monituisiin seikkaluihin useassa eri maassa ja toivottavasti usealla eri mantereella. Viime marraskuun Oslon keikan jälkeen olen sitä mieltä, että bändi on ehkä kovemmassa tikissä kuin koskaan aiemmin.
Jyrki: Minä taas missasin Turbojen ns. ekan olemassaolon 1989 – 1998 ja olenkin ihmetellyt, edelleen, miten näin kävi. Kuitenkin aina ollut hyvin aktiivisesti musiikki kuvioissa mukana, myös omakustanne pienlehtiä on tullut koluttua läpi. Löysin bändin keväällä 2003 kun näin silloisen Spinen levykaupan ikkunassa siistin näköisiä julisteita. Kysyin sitten levykauppahahmolta, mikä bändi toi on jne. Siitä sitten levy kuunteluun joka oli siis ‘Scandinavian Leather’. Ihan ensi tahdeista lähtien oli selvää et tämä on tässä, siis musiikillisesti. Kiinnitin toki myös huomiota bändin ulkonäköön ja naureskelin, et mikä toi Turbojugend Oslo vaakuna levyn sisäkannessa oikein on. Samaisen levyn mukana oli kiertueohjelma ja siitä huomasin, et bändi on samaan aikaan toukokuussa keikalla Barcelonassa, kun oon itsekin siellä käymässä. Keikalle poks ja aivan monttu auki tsekkailin sitä meininkiä. Siellä keikalla en muista nähneeni yhtään turbojugendia, mut silloin avautui konkreettisesti se, et täähän on vanha bändi joka on julkaissut muutakin kuin Scandinavian Leatherin, keikalla tuli iso määrä mulle uusia mut jo heti ensi kuulemalla iskeviä ja hyviä biisejä.
Siitä sitten samaisena kesänä perään Turbonegron eka suomen keikka Ruisrockissa ja ensikosketukset suomijugendeihin. Tietämättä Turbojugendista tuolloin yhtään mitään, muistan taas naureskelleeni kun näin ison Turbojugend Oulu vaakunalipun. Mitä helvettiä, tyypit on menny ja muuttanu Oslon Ouluksi, hahahaha. Mut sit alkoikin festareilla näkymään farkkutakkeja joiden selässä luki Vantaa, Helsinki, Oulu jne. Siitä lähdin sit ottamaan selvää et mikäs juttu tää turbojugend on, tuli pyörittyä jonkun aikaa TJ Oulun ylläpitämällä foorumilla ja oma chapter eli TJ Kyrkslätt perustettiin keväällä 2005.
Tämänhetkinen tilanteeni on se, että oon saavuttanut tässä yhteisössä jo todella paljon, paljon enemmän kuin osasin koskaan kuvitella. Olen ensimmäinen suomalainen TJ AmbASSador (toinen kausi loppumassa), olen myös TJ St. Paulin jäsen ja nyt olen mukana Jugendwartissa joka on turbojugendin keskushallinto jossa käsitellään mm. uudet chapterhakemukset. Ja mikä parasta, kaikki on ollut suunnittelematonta, en missään kohtaa ole tehnyt asioita siksi, että ne johtaisivat johonkin asiaan tai asemaan, näin on vaan käynyt.
Vanhimmat jugendit ovat jo kokeneita kehäkettuja. Minkälainen on jugend-ryhmittymien tilanne tällä hetkellä? Löytyykö jo toisen tai kolmannen polven denim demoneita?
Jukka: Maailmanlaajuisesti Turbojugend chaptereita on yli 1700, joista 98 on Suomesta. Osa enemmän ja osa vähemmän aktiivisia.
Jyrki: Ainakin saksassa on yksi perhe jossa on toisen polven denim demoneita ja on toki suomessakin niitä jo kasvamassa.
Suomessa on oikeastaan se tilanne, että ne chapterit jotka oli siinä ihan ensimmäisessä aallossa mukana, eivät ole enää niin aktiivisia tai eivät ainakaan järjestävinä tahoina. Toki, kyllähän esim. TJ Oulu joka on suomen ensimmäinen chapter vuodelta 2001, on edelleen aktiivinen, järjestää TJ Oulun kesäpäivät, TJ Mökellyksen jne.
Mä nään, että ne jotka tulivat samoihin aikoihin kuin TJ Kyrkslätt, on pitäneet oman osallistumisensa ja toimintansa tasaisesti aktiivisena.
Koko ajan tulee myös uusia chaptereita, joissa on mieli sekä into korkealla ja niitähän tämä yhteisö toki tarvitseekin. Junioreita ja senioreita yhdessä ryhmässä vaikka ns. juniorit saattaa olla iällisesti yhteisön vanhimpia, kuten esim. TJ Assbrinkenin tapauksessa jossa varapresidentti Mane täyttää tänä vuonna kunnioitettavat 50 vuotta.
Mistä lähti idea kertoa suomalaisten jugendien tarinan?
Jukka: Liityttyäni Turbojugendiin ja tutustuttuani enemmän tähän porukkaan alkoi idea dokumentista vahvistua päässäni. Ajatus oli käynyt mielessäni jo vuotta aiemmin, mutta silloin se tuntuin kovin kaukaiselta haaveelta. Puhuin joidenkin jugendien kanssa ideasta ja he kehoittivat puhumaan asiasta Suomen AmbASSadorin (suurlähettilään) Jyrki Rahkolan kanssa. Jyrki oli kiinnostunut ideasta ja lopulta 2015 päätimme tarttua härkää sarvista, sillä aika oli oikea – Oslon chapter täytti 20 vuotta.
Jyrki: Tähän mulla ei ole lisättävää, idea on täysin Jukan, mä olin siitä heti innostunut ja Osloon meneminen oli täydellinen aloitus tälle dokumentille.
Onko tulevan elokuvan käsikirjoitus jo täysin kirjoitettu? Entä kuinka paljon kuvamateriaalia löytyy valmiina arkistoista?
Jukka: En usko, että dokumentin käsikirjoitus voi koskaan olla täysin kirjoitettu – ellet ole Michael Moore. Tässä tapauksessa ei voi koskaan tietää minne tarina sinut vie ennen kuin kaikki on kuvattu ja leikattu. Voitaneen sanoa, että dokumentin käsikirjoitus syntyy vasta leikkauspöydällä. Toki tarina on olemassa ja se on kirjoitettu auki niin pitkälle kuin se on mahdollista. Arkistomateriaalia löytyy toki jonkin verran, mutta aion käyttää sitä ainoastaan tarinan tukena.
Jyrki: Jukan kanssa ollaan pidetty tähän mennessä kaksi varsinaista tuotantopalaveria, mutta niitä tulee varmasti lisää kun Weltturbojugendtaget Hampurissa ym. kuvattavia tapahtumia lähestyy.
Haette joukkorahoitusta dokumentille tavoitteena 10000 euroa. Toivottavasti tavoite toteutuu. Kenelle suuntaatte viestiä dokumentista eli minkälaista kohderyhmää tavoittelet?
Jukka: Joukkorahoitus lähti upeasti käyntiin ja jo ensimmäisen vuorokauden aikana olimme keränneet puolet minimitavoitteesta ja 10 prosenttia kokonaistavoitteesta. Alkuun olemme keskittyneet saamaan viestiä Suomen Turbojugendien lisäksi myös Skandinavian chaptereille. Tähtäimessä on kuitenkin saada viestiä kaikille, jotka ovat kiinnostuneita musiikista, alakulttuurista tai vaikka yhteisöistä esimerkiksi behavioristisesta näkökulmasta. Uskon, että hyvä dokumentti voi antaa katsojalle kuin katsojalle aiheesta riippumatta hyvinkin paljon.
Jyrki: Joukkorahoituksen alku on ollut huikea ja siitä iso kiitos jo tässä kohtaa kaikille osallistuneille.
Dokumentissa tulee olemaan suomalaiset jugendit pääroolissa. Onko mukana myös muiden maiden jaostoja? Entä kuinka suuri osuus elokuvassa käydään läpi Turbonegron historiaa?
Jukka: Dokumentin kuvaukset aloitettiin marraskuussa 2015 Oslosta, jossa haastattelimme Turbonegroa ja kuvasimme TJ Oslon bileissä, joissa olikin jäseniä mm. Jenkeistä, Briteistä ja Saksasta Pohjoismaiden lisäksi. Bändi on lähtöisin Norjasta ja Pohjoismaat ovat maailman aktiivisimmat jäsenmaat, joten on vain luonnollista tuoda pohjoismaista näkökulmaa dokkariin. Norjan lisäksi aiomme kuvata ainakin Ruotsissa ja Saksassa, jossa järjestetään joka kesä suurimmat kansainväliset Turbojugend-bileet. Turbojugendin tarinaa ei voi kertoa kertomatta Turbonegron historiasta, mutta se ei tule kuitenkaan olemaan suuressa roolissa tässä dokumentissa. Muiden maiden chapterien jäsenien haastatteluita käytetään tukemaan tarinaa jugendin synnystä ja “ulkopuolisena” näkökulmana Suomen Turbojugendin toimintaan.
Jyrki: Kun miettii koko turbojugendin tähänastista aikajanaa, on muutamia ihan pakollisia ihmisiä ja chaptereita suomen ja skandinaavian ulkopuolella jotka pitää saada dokumenttiin mukaan, kuten mm. TJ St. Pauli joka perustettiin vuonna 1999 ja on ‘mother of all jugends’.
Elokuvan syvällisempi sanoma taitaa osua aika hyvin nykymaailman tilanteeseen? Onkodokumentissa mukana poliittista sanomaa?
Jukka: En näe Turbojugendia mitenkään poliittisena porukkana, vaikka se vastustaakin avoimesti rasismia kaikissa muodoissaan. En siis aio myöskään tuoda omia poliittisia näkemyksiäni millään tavoin ilmi siinä, sillä se olisi tarinan kannalta väärin. Mielestäni sanoma on muutenkin syvällisempi kuin poliittinen sanahelinä. Se on teeskentelemätön ja aito.
Jyrki: Monesti turbojugendit käsitetään väärin, että olemme jollain tavalla äärioikeistoon tai moottoripyöräkerhoihin liittyvä yhteisö, mutta nuo tulkinnat ovat todella virheellisiä ja väärin. Yksi parhaimpia määritelmiä joita olen vuosien saatossa meistä kuullut on, että olemme rock ‘n’ roll-juomakerho; hyvää musaa, hyviä tyyppejä ja paljon juomaa!
Ovatko Turbonegron jäsenet tai management kommentoineet millään tavalla tulevaa dokumenttia?
Jukka & Jyrki: Olemme olleet alusta asti yhteydessä Turbonegroon dokumentin tiimoilta ja heidän suhtautumisensa dokumenttiin on ollut erittäin kannustava ja positiivinen.
Vaatiiko dokumentin toteuttaminen mitään erityisiä lupia?
Jukka & Jyrki: Musiikin käytöstä keskustelemme tapauskohtaisesti bändin kanssa. Mahdollisen arkistomateriaalin suhteen pitää myös selvittää tekijänoikeudet.
Turbojugend ei ole ainoastaan fanijoukko, joka järjestää samana päivänä etkot ja jatkot ennen Turbonegron keikkaa.
Fanijoukkoja löytyy miltei joka lähtöön. Mikä tekee Turbojugend-faniudesta niin ainutlaatuista?
Jukka: Turbojugend ei ole ainoastaan fanijoukko, joka järjestää samana päivänä etkot ja jatkot ennen Turbonegron keikkaa. Turbojugend on kuin suuri perhe, joka välittää aidosti jäsenistään ja järjestää ympäri vuoden erilaisia tapahtumia ympäri maailmaa. Hieno esimerkki on termi deathpunk tourism. Sanotaan, että olen lähdössä Saksaan matkalle. Otan selvää onko ko. kaupungissa chapteria ja jos on, niin laitan heille viestiä ja kas kummaa majapaikka sekä samanhenkistä seuraa on hoidossa. Tämä aito välittömyys on läsnä aina jugendin tekemisessä.
Jyrki: Monesti aidot ja kestävät ystävyydet juontaa juurensa lapsuudesta, nuoruudesta tms. Tämän yhteisön kanssa on ollut mahtava huomata, että voi löytää oikeaa ja kestävää ystävyyttä myös aikuisiällä, itse oon ollut 33 vuotias kun perustin oman chapterin ja aloin tutustumaan muihin turbojugendeihin, huikeeta jengiä!
Metalliluola toivottaa onnea rahoituksen haalimiseen. Heittäkää vielä viimeinen vetoomus lukijoille.
Jukka & Jyrki: Tukea voi monella tavalla ja kaikilla ei välttämättä ole rahallisesti siihen mahdollisuutta, mutta jos haluatte tukea ainutkertaista alakulttuurista kertovaa dokumenttia, niin jakakaa somessa dokumentin FB-sivuja tai Mesenaatin joukkorahoituskampanja-sivua. Toki, jos kykenette rahallisesti osallistumaan hankkeeseen on meillä tarjota mahtavia vastikkeita ja olemme erittäin kiitollisia kaikesta tuesta!
Instagram: @DeathPunkFinland
Facebook: www.facebook.com/deathpunkfinland
Joukkorahoitus: mesenaatti.me/we-just-wanna-have-a-good-time-all-the-time
Heavyn moniottelija, vapaa-ajattelija, satanistisuvakki ja humanisti. Metallin maku suussa on vahvasti black-painotteinen, vaikka Judas Priest on se suurin rakkaus. Suunnittelen ja ylläpidän Luolan nettisivua ja brändi-ilmettä. Kirjoitan artikkeleita, arvioita, uutisia ja haastatteluja sekä kuvaan keikat ja festarit. Odotan, että Martti Servo tekisi joskus metallialbumin.
