Vuonna 1975 yksi kautta aikojen yksi eniten levyjä levyjä myynyt rock-yhtye, englantilainen Queen oli urallaan vedenjakajan äärellä. Bändin kolme ensimmäistä levyä olivat olleet menestyksekkäitä ja myyneet jokainen edeltäjäänsä enemmän.
Neljännelle LP:lle ”A Night At The Opera” odotukset olivat taivaissa, samoin tuotantokustannukset, sillä lopputuloksen on kerrottu olleen aikansa kallein äänitetty täyspitkä. Nyt kun albumi täyttää komeat 50 vuotta on tämä bändin yhdessä hovituottaja Roy Thomas Bakerin kanssa tuottama klassikko syytä ottaa uudelleen tarkasteluun.
Kiekko käynnistyy massiivisella raskaan rockin ja progen välimaastossa leijuvalla ”Death On Two Legsilla”, jonka on sanottu olleen biisintekijä/vokalisti Freddie Mercuryn avoin vihakirje Queenin ensimmäiselle managerille Norman Sheffieldille. Kappale on alkuaikojen Queenin voimannäyte, josta löytyy kaikki bändille tutut maneerit, kuten mahtipontisuus, loistavat stemmalaulut sekä virtuositeettia. Mahtava avaus.
Queen on aina ollut tunnettu siitä, että kokoonpano ei suostu asettumaan yhden ainoan tyylisuunnan alle ja tästä hyvä esimerkki on ”Lazing On A Sunday Afternoon”. Tämä reilun minuutin mittainen aikamatka 1920-30-luvun musiikki-revyyiden aikaan, on varmasti liikaa Queenin raskaamman ilmaisun faneille. Tällainen tietynlainen häröily ja huumori on aina kuulunut yhtyeen ilmaisuun.
Rumpali Roger Taylorin laulama ja säveltämä oodi autoille ”I’m In Love With My Car” palauttaa eturiviin rouheamman rockin sitä kaipaaville. Queenin salaisen aseen basisti John Deaconin säveltämä rakkaudentunnustus vaimolleen ”You’re My Best Friend” on popimpaa Queenia, mutta tässä massiiviseksi hitiksi nousseessa biisissä on kuultavissa myös soul-musiikin vaikutus.
A-puolen loppupäähän on säästetty kaksi kitaristi Brian Mayn sävellystä ja niistä ensimmäisenä kuullaan herran itse laulama ”39”, joka kertoo tarinaa avaruuden tutkimusmatkailijoista. Kappale on akustinen folk-henkinen tarina, toki Queenin taikalasien kautta tulkittuna.
Mayn käsialaa on myös hard rock -veto ”Sweet Lady”. Komea rokkari on kyseessä. ”Seaside Rendezvous” on Mercuryn seikkailu musiikkihistorian parissa. Tätä en edes yritä kategorisoida mihinkään genreen.
B-puoli avataan jättiläisellä, Mayn kirjoittamalla proge-eepoksella ”The Prophet’s Song”, joka olisi saattanut olla albumin se suuri rock-ooppera, mutta palataan siihen myöhemmin. Biisi on huikean massiivinen mestariteos, jossa on todella puskettu aikakauden studioiden mahdollisuudet äärimmilleen. Väliosan a cappella-osa on yhä huikeaa kuultavaa.
”Love Of My Life” voidaan laskea yhdeksi Queenin useista todellisista klassikoista ja tämä herkkä kappale on yhä vakuuttavaa kuultavaa, vaikka live-versio taitaa useammalle olla tässä vaiheessa tutumpi kuin tämä piano-vetoinen, alkuperäinen tulkinta.
Levyn toisena Mayn laulamana biisinä saadaan ilmoille ”Good Company”, jota voi kutsua Queenin flirttailuksi dixieland jazzin kanssa. Päätös ja viimeinen varsinainen kappale on luonnollisesti ”Bohemian Rhapsody”, joka määrittelee Queenin jokaiselle bändiä rakastavalle, samoin kuin sitä vihaavalle. Tästä eeppisestä rock-oopperasta löytyy kaikki yhtyeen keskeiset puolet ja syystä esimerkiksi Spotifyssa massiivinen kolmen miljardin kuuntelukerran raja ei ole enää kaukana. Tämä kulmakivi vei myös kaiken huomion paljon samoja elementtejä ja aikakaudelle tutumpaa progressiivista otetta sisältävältä ”The Prophet’s Songilta”.
Vielä perään tarjotaan instrumentaaliversio Brittien kansallislaulusta ”God Save The Queen”, joka on taattua Queenia, sillä Mayn kitaraorkestraatiot ovat sen verran tuttuja, ettei esittäjästä voi erehtyä.
”A Night At The Opera” onnistui monessa mielessä tavoitteissaan, sillä levy oli sensaatiomainen kaupallinen ja arvostelumenestys. Briteissä LP nousi listaykköseksi ja avasi bändille lopullisesti myös USA:n markkinat nousten siellä listasijalle neljä, myyden kolminkertaista platinaa. Albumi nousi myös täällä kotihärmässä listojen kärkeen, joten todistetusti meillä bändille löytyi jo 50 vuotta sitten omat kuulijansa.
”A Night At The Opera” on vakiokamaa erilaisten ”kautta aikaa parhaat levyt” -listojen kärkipäässä, joten kiistaton merkkiteos on käsissä. Toki osa biiseistä on varmasti rock-friikeille liikaa, mutta bändin huikeaa osaamista, sekä levyn merkitystä musiikin tuottamiselle ei voi liikaa korostaa.
Queen otti kaiken irti siitä, mitä vuonna 1975 studiot pystyivät tarjoamaan. ”A Night At The Opera” on yhä loistava sekä erityisesti tuotannollisesti vuosikausia aikaansa edellä ollut albumi.
10/10
Ilkka Järvenpää
1. Death On Two Legs
2. Lazing On A Sunday Afternoon
3. I’m In Love With My Car
4. You’re My Best Friend
5. 39
6. Sweet Lady
7. Seaside Rendezvous
8. The Prophet’s Song
9. Love Of My Life
10. Bohemian Rhapsody
11. God Save The Queen
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluolan arvio, Ilkka Järvenpää.){kind=link}