Psychework – The Dragon´s Year (2016)

0
500

[three_fourth]Tässä on tämän paatuneen melometallistin makuun vuoden 2016 paras metallialbumi! Ei kahta sanaa! Voi ja pitääkin tietysti olla asiasta eri mieltä, mutta tässä osoitteessa lähti jalat alta melkein heti ensi kuulemalla. Tekisi mieli sanoa, että kätösissä on täydellinen melodisen metallin tuotos, mutta sana ”täydellinen” on kuitenkin sellainen, mitä rahtusen varoen käytän. Läheltä sitä täydellistä ”The Dragon´s Year” kuitenkin liippaa ja siksi sen kuunteleminen on kerta toisensa jälkeen puhdasta nautintoa ja hekumaa. Pitänee varmaan hieman perustella tätä suitsutusta, ettei menisi arvio pelkäksi innostuneen faniklopin sokeaksi ja kritiikittömäksi ylistysvirreksi.

Lähtökohtahan levylle on vähintäänkin erityislaatuinen. Tässä vaiheessa ei liene enää useallekaan epäselvää, että Psycheworkin pääpiru ja vokalisti Antony Parviainen sairastui joitakin vuosia takaperin leukemiaan ja edessä oli tietenkin vaikeat hoitojaksot pitkine sairaalareissuineen. Miehen onneksi hoidot purivat ja tänä päivänä Parviainen on terve kuin pukki. Pitkien hoitojaksojen aikana Parviainen kirjoitti ylös ajatuksiaan ja näistä riveistä sai alkunsa Psychework ja myöhemmin ”The Dragon´s Year”. Sittemmin iso osa sairaalan pitkinä ja pimeinä öinä kirjoitetuista tekstinpätkistä korvautui uusilla, mutta perusvire ja punainen lanka kuitenkin säilyivät. Suurin osa albumin teksteistä on omalla tavallaan Parviaisen leukemiataistelun selviytymistarinaa. Pitää tunnustaa, että kappaleiden tekstit eivät yleensä ole itselleni merkinneet paljoakaan vaan pääpaino omassa musiikin kuuntelussani on aina ollut nimenomaan soitolla ja melodioilla, pitäen sisällään toki myös laulumelodiat. ”The Dragon´s Yearin” äärellä tekstejä on kuitenkin herkistynyt kuuntelemaan aivan eri korvalla ja ne ovat nostaneet musiikinkin merkitystä kokonaan uudelle tasolle. Musiikilliset draamankaaret ymmärtää paremmin, kun kuuntelee Parviaisen laulua ja lyriikoita. Tajuaa, että miksi nimenomaan tuossa kohtaa soitossa tapahtuu juuri noin. Ja kun kyseessä on vokalistin oman henkilökohtaisen helvetin ”dokumentointi”, studiossa tuskin on tarvinnut itseään liiemmin ruoskia päästäkseen oikeaan tunnelmaan. Puhumattakaan siitä, että Antony Parviainen on eittämättä yksi kotoisen Suomemme kovimpia laulajia. Bruce Dickinson -pastissit voi jo tässä vaiheessa unohtaa ja antaa miehelle tunnustusta aivan omista ansioistaan. Kyllä Parviainen ihan omalla äänellään laulaa.

Biisimateriaali on alusta loppuun uskomattoman vahvaa. Ei voi kuin ihmetellä, miten albumille saadaan puristettua noin kovaa tavaraa ilman minkäänlaista tyhjäkäyntiä. Parviaisen ja kitaristi J-V Hintikan edellisen bändin Machine Menin vaikutteita voi Psycheworkin musiikista halutessaan etsiä ja ehkä hiukan löytääkin. Olisihan sula mahdottomuus unohtaa juuriaan. Eikä omaa menneisyyttään ja itseään kukaan pakoon pääsisikään. Nyt eletään kuitenkin vuotta 2016 ja olisi väärin verrata Psycheworkin musiikkia mihinkään jo kuultuun tai nähtyyn. Bändi on onnistunut tuomaan perinteisen melodisen metallin tähän päivään kuulostaen totaalisesti ja vain ja ainoastaan Psycheworkilta. Kitarat mouruavat droppivireessä mutta kuitenkin selkeästi ja kosketinsoittimet täydentävät sekä luovat mielikuvia laidasta laitaan. Kitarasoolot ovat hienoja ja kulkevat biisien ehdoilla. Tilukohtien tarkoitus ei ole tuoda esiin kitaristia vaan ne ovat luonnollinen osa kappaletta, samoin seesteisemmät ja maalailevammat melodiset soolonpätkät. Koko bändi soittaa ammattimaisesti ja tarkasti, mutta kuitenkin elävästi ja orgaanisesti. Elävät ihmiset soittavat oikeita soittimia. Sekään ei ole nykypäivänä itsestäänselvyys.

psychework

Tuottaa uskomatonta tuskaa alkaa erittelemään tai kehumaan yksittäisiä kappaleita kuunneltavaksi. ”Hand On Heart”, ”Bullet With My Name”, ”Tide” , ”Barricades Won´t Fall”, ”Tear Of The Phoenix”… Kaikki biisejä, joita en edes aio yrittää alkaa kuvailemaan. Ne ovat samasta Psychework-puusta veistettyjä, mutta jokainen omilla jaloillaan seisovia täysin erilaisia kappaleita. Kappaleita, jotka täytyy itse kokea. Nimenomaan kokea, ei pelkästään kuunnella. ”The Dragon´s Year” on kokonaisuus, jonka suosittelen kuunneltavaksi yhdellä kertaa alusta loppuun. Itse olen levyn kuunnellut arviolta 20 kertaa ja joka kerta kokonaisuutena. Albumi on 45 minuutin mitaltaankin täydellinen ja sen jaksaa helposti kuunnella kerralla. Mukana on nopeutta, hitaampaa menoa, raskautta, keveämpää tunnelmaa… Ihan kaikkea, mitä vain voi hyvältä levyltä odottaa. Ja jokaisella kuuntelukerralla tulee vastaan sellaista, joka edellisillä pyöräytyksillä on jäänyt huomaamatta. Jännityksellä odotan, kuinka kauan tämä levy jaksaa itseäni innostaa. Voisin arvailla, että tuskin ihan lähikuukausina tulee kyllästymisen tunnetta.

Mikä siinä on, että nimenomaan kotimaiset bändit iskevät ainakin omaan tajuntaani nykyään järkyttävän kovaa? Kuluvan vuoden kolme itselleni kovinta julkaisua ovat suomalaisten bändien aikaansaannoksia. Kaikki nämä bändit – Psychework mukaan lukien – ovat suhteellisen pieniä eikä niiden tehtävä ole jäsenistöään elättää. Loistava musiikki kumpuaa intohimosta ja rakkaudesta lajiin ja on pakko nostaa hattua sille, että harrastuksenomaisesti tai korkeintaan puoliammattimaisesti saadaan aikaan näin korkealaatuista musiikkia. Tämä on sinänsä harmi, sillä otteet ja tekeminen ovat ammattimaisella tasolla, mutta nykyisessä musiikillisessa ilmastossa tällainen musiikki ei ketään enää elätä ainakaan täysipäiväisesti. Toivottavasti Psychework kuitenkin jaksaa vielä jatkossakin innostua uuden tekemisestä. Voi vain haaveilla siitä, mitä tulevaisuudessa voisi bändiltä odottaa.

”The Dragon´s Year” on albumi, joka Antony Parviaisen oli varmasti pakko saada tehdä. Psychework on kuitenkin oikea bändi eikä mikään Parviaisen nimellä ratsastava keppihevonen. Jatkoa on todennäköisesti luvassa ja sitä me jäämme vesi kielellä odottelemaan. Rima on nyt vaan bändin itsensä asettamana niin korkealla, että uuden ”The Dragon´s Yearin” tekeminen voi olla vaikeaa. Onneksi samaa levyä ei tarvitse toista kertaa tehdäkään ja kun pelinavaus oli tätä tasoa, uskotaan bändin jatkossakin pystyvän mainetekoihin.

Minulla Psychework meni totaalisesti ihon alle. Se ei tunkeutunut sinne ensimmäisellä kuuntelulla eikä vielä toisellakaan, vaikka heti levyn toki hoksasi laadukkaaksi. Hiljalleen vaan huomasin hakeutuvani ”The Dragon´s Yearin” pariin kerta toisensa jälkeen ja vähitellen havaitsin olevani koukussa. Kuten heti alussa sanoin, tässä on minulle tämän vuoden kovin albumi. Toki vuotta on vielä jäljellä, mutta uskallan jo tässä vaiheessa luvata, että vuoden lopun Top 5 -listauksessani ”The Dragon´s Year” on ykkössijalla. Tekisi mieli antaa arvosanaksi täysi kymppi, mutta tiputan täysistä pisteistä kymmenen miinukseen, sillä kuten aiemmin totesin, sana ”täydellinen” on kuitenkin aika paljon sanottu. Ehkä Psychework yltää siihen seuraavalla levyllään.

Loppuun heitän vielä lainauksen ”Barricades Won´t Fall” -kappaleesta niin kuin minä sen siinä kuulen laulettavan: ”Your life may be hard, that always could be harder”. Niinpä. Ihminen valittaa yleensä melko joutavista. Elämä saattaa joskus ottaa päähän. Mutta aina se voisi olla vieläkin rankempaa. Hyvin todennäköisesti jossain on joku, jolla menee melko helvetin paljon huonommin kuin minulla. Itse olen muutaman viimeisen viikon aikana noita paria lausetta miettinyt useasti ja vaikka tiedän jatkossakin valittavani turhista niin jotain tuo lausuma on minun sisälläni liikauttanut. ”The Dragon`s Yearilla” on tuskin kovin suurta merkitystä ihmiskunnalle, mutta keski-ikäistyvälle kainuulaiselle elämäntapahevarille sillä on ollut suunnaton merkitys.

10-/10

Teemu Kuosmanen

[/three_fourth]
[one_fourth_last]
psychework

Hand On Heart
Bullet With My Name
Tide
Keep The Flame
Barricades Won`t Fall
Vale Of Tears
Tear Of The Phoenix
The Dragon´s Year[/one_fourth_last]

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here