[three_fourth]Goottimetallin esi-isä Paradise Lost on ehtinyt liki kolmikymmenvuotisen uransa aikana julkaista vaatimattomat 14 studioalbumia, vaihtaa tyyliään death metallista synapoppiin ja takaisin, sekä kokea niin suosionsa vuorenhuiput kuin aallonpohjatkin. Tuore livealbumi ”Symphony For The Lost” on ikään kuin läpileikkaus yhtyeen monipuolisen taipaleen tuotannosta. Levy on äänitetty syyskuussa 2014 Bulgarian Plovdivissa, antiikin Rooman aikaisessa amfiteatterissa. Kaksiosaisen keikan ensimmäisessä setissä mukana ovat myös Plovdivin filharmoninen orkesteri ja Rodna Pesen-kuoro. Ei ihme, että näin ainutlaatuisista puitteista on haluttu ottaa kaikki mahdollinen irti.
Vaikka Paradise Lostin tyyli onkin vuosien varrella kokenut melkoista vaihtelua, vaikuttaa siltä että jonkinlainen luontainen sinfonisuus on yhtyeen tuotannossa aina ollut läsnä. Orkesterisetin kappaleista jokainen on nimittäin eri albumilta, mutta ne kaikki toimivat säestyksen kanssa mainiosti. Mahtipontinen tunnelma kantaa läpi koko levyn ja melodiat pääsevät loistamaan orkesterin ja kuoron käsittelyssä. Laulaja Nick Holmesin ulosanti tosin kuulostaa avauskappale ”Tragic Idolilla” vielä melko työläältä, mutta sitä seuraavalla ”Last Regretillä” asiaa ei enää huomaa. Ehkä alkujännitys vaivaa kokenuttakin esiintyjää. Neljänteen kappaleeseen ”Over The Madness” mennessä ovat kaikki palaset viimeistään loksahtaneet kohdilleen; bändin ja orkesterin yhteispeli on upeaa kuultavaa. Edellä mainittu ja sitä seuraava ”Joys Of Emptiness” kalskahtavatkin levyllä komeimmilta.
Ilman orkesteria vedetty kakkossetti osoittaa Paradise Lostin kykenevän suurieleiseen ilmaisuun myös ilman taustatukea. Avausnumeroksi valittu ”The Enemy” pyöräyttää koneen heti täyteen vauhtiin, eikä meno pääse hiljenemään myöskään ”Symbol Of Life”-albumilta napatun kaksikon ”Erased” ja ”Isolate” aikana. Pienimuotoinen suvantovaihe koittaa levyn loppupuolella biisien ”One Second” ja ”True Belief” muodossa, mutta toiseksi viimeinen kappale ”Say Just Words” räjäyttää jälleen tunnelman kattoon, minne se setin päättävän ”The Last Timen” myötä myös jää.
”Symphony For The Lostilta” kuulee kaikin puolin kypsän yhtyeen, jonka jäsenten kemiat ovat hioutuneet vuosien saatossa saumattomasti yhteen. Paradise Lost tuntuu olevan sinut itsensä ja tuotantonsa kanssa, sillä levyllä on yhtyeen neljästätoista studioalbumista edustettuna huimat yksitoista. Settilistasta kumpuaa kunnioitus niin omaa materiaalia, kuin fanejakin kohtaan. Listalta löytyy varmasti jokaiselle jotakin, ja esimerkiksi kappaleet ”Last Regret”, ”Your Own Reality” ja (tuolloin vielä julkaisemattomalta ”The Plague Within”-albumilta) ”Victim Of The Past” saivat keikalla livedebyyttinsä. Levylle ei ole valikoitunut mikään varsinainen hittikavalkadi, vaan äänensä ovat saaneet kuuluviin myös keikkalavoilla hieman harvinaisemmat tuttavuudet. Tästä syystä albumilla on toki enemmän markkina-arvoa pidemmän linjan faneille.
”Symphony For The Lost” on erittäin laadukkaasti toteutettu kokoelma. Levyltä välittyy livevedon tunnelma, mutta alkuperäiskappaleiden toteutusta on kunnioitettu. Muutamia mokia ja elävän esityksen vaatimia oikaisuja levyllä kuulee, mutta turhan pahasti ne eivät kuitenkaan korvaan särähdä. Välispiikkejä ja yleisön suosionosoituksia on jätetty mukaan sopivasti live-elämyksen vahvistamiseksi, kuitenkaan levyn yhtenäisyyttä rikkomatta. Yhtyeen vasta löytäneille ei albumilla välttämättä ole kovin paljon tarjottavaa, mutta jokaisen pidempiaikaisen diggarin levyhyllyyn se on pakollinen hankinta. Ei muuta kuin kynttilät palamaan ja ”Symphony For The Lost” soimaan niin täydellinen talvi-illan tunnelmointi on taattu.
9/10
Alissa Juote
[/three_fourth] [one_fourth_last]
Disc 1
1. Tragic Idol
2. Last Regret
3. Your Own Reality
4. Over The Madness
5. Joys Of Emptiness
6. Victim Of The Past
7. Soul Courageous
8. Gothic
Disc 2
1. The Enemy
2. Erased
3. Isolate
4. Faith Divides Us, Death Unites Us
5. As I Die
6. One Second
7. True Belief
8. Say Just Words
9. The Last Time[/one_fourth_last]
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
