Pain-yhtyeen nokkamies ja kuuluisan Abyss-studion omistaja Peter Tägtgren on yksi tunnetuimmista nimistä Ruotsin metallikentällä. Mies on toiminut tuottajana bändeille kuten Dark Funeral, Dimmu Borgir, Children Of Bodom ja Sabaton. Hypocrisy on myös varmasti tuttu monelle death metallin ystävälle ja vaihtoehtoisesti Lindemann-projektiinkin mies on kerennyt osallistumaan. Jo kahden vuosikymmenen ajan Tägtgren on myös pyörittänyt Pain-yhtyettä julkaisten kahdeksan täyspitkää ja viitisentoista sinkkua. Tätä työmäärää kuluneiden vuosien aikana ei pysty kuin ihmettelemään ja kunnioittamaan. Toivottavasti mies jaksaa pysyä mukana vielä pitkään jatkossakin. Ja koska väittäisin että suurin osa lukijoistamme tietää enemmän Tägtgrenin saavutuksista kuin Ruotsin kuninkaan, niin keskitytäänpä ensin mainitun tuoreimpaan tuotokseen eli levyyn nimeltä ”Coming Home.”
Albumin ensimmäinen ralli ”Designed To Piss You Off” alkaa hieman länkkärimäisellä otteella, kuitenkin kääntyen lähes koko kappaleen mittaiseen lällättelevään poljentoon. Kuten kappaleessa mainitaan, ei miehellä taida olla suunnitelmissa hiljentää vauhtiaan, mikä tuskin ketään harmittaa. Kakkosraita ”Call Me” on myös saanut rinnalleen musiikkivideon, jossa viitataan tulevaan Suomen kiertueeseen. Joten jos lippuja ei vielä ole hankittu, niin hoida asia jenkkiläisittäin ilmaistuna ASAP! Kappaleessa kuullaan myös Sabatonin laulaja Joakim Brodénia, joka täydentää yllättävän hienosti massiivisen orkestraalisen kappaleen.
”Black Knight Satellite” sopisi sanoituksiltaan hyvin Hypocrisyn levyillekin, kertoen tarinaa UFO-satelliitista 13 000 vuoden takaa tarkkailemassa meitä. Tarina on varsin mielenkiintoinen ja saa keskusteluja aikaan. Oli siinä totuuden perää tai ei, niin Tägtgrenille legenda toimi varsin oivana inspiraation lähteenä. Kappaleen avaruusteema inspiroi myös albumin kansitaidetta.
Levyn nimikkoraita ”Coming Home” pudottaa kuuntelijan takaisin maan pinnalle muistuttaen, että jokainen täällä vanhenee ja aika kuluu nopeasti. Kappale sopisi loistavasti poski-poskea vasten nojaileville kotiin lähtijöille illan viimeisinä tunteina, kuten myös kaikille neljänkympin kriisiä poteville. ”Absinthe Phoenix Rising” perustuu välikohtaukseen Saksassa, kun absinttibaarista lähtiessä bändin päälle käytiin ja heidät mukiloitiin illan päätteeksi. Kappaleen hey-huudot ja yleinen meininki saattavat tuoda erikoisia mielikuvia Alice Cooperin ”Hey Stoopidista”. Yhdeksäs biisi ”Natural Born Idiot” on levyn yksi parhaimmista kappaleista. Kertsiin vedetyt yksinkertaisen kuuloiset korvamadot saavat musiikki-intoilijan viheltelemään ja hyräilemään kappaletta vielä pitkään kuuntelemisen jälkeenkin.
Kokonaisuutena ”Coming Home” on allekirjoittaneen mielestä tähän asti paras Pain-albumi, vaikkei kyseessä mikään mullistava levy olekaan. Muutamat biisit kuten ”Final Crusade” ja ”Pain In The Ass” toimivat enemmän albumin täytteenä, kuin sitovina kappaleina kokonaisuudessa. Äänimaailmaltaan selkeä ja jopa osittain kolossaalinen teos ansaitsee tästä huolimatta varmasti oman paikkansa yhtyeen fanien levyhyllystä. Suurin osa materiaalista luultavasti kuullaan tulevilla keikoilla, joten suosittelen ”Coming Homea” kovaan kuunteluun. Levy joka sisältää niin akustista soitantaa, orkestraatioita, salaliittoteorioita ja perinteisempää Pain-meininkiä ansaitsee positiivisen suosituksen naapurimaastaan Suomesta!
8/10
Jarno Saarinen
1.Designed To Piss You Off
2.Call Me
3.A Wannabe
4.Pain In The Ass
5.Black Knight Satellite
6.Coming Home
7.Absinthe Phoenix Rising
8.Final Crusade
9.Natural Born Idiot
10.Starseed
Hieman jo oululaistunut hämeenlinnan kasvatti. Musiikkiskaala kohtuu leveällä, mutta black metal herättää suurimmat tuntemukset. Vapaa-aika kuluu kolmen kääpiön, keikkojen ja musiikin parissa.
 Metalliluolan arvio, Jarno Saarinen.){kind=link}