NILE JA MELECHESH TARJOSIVAT MAALISKUUN LOPPUUN TUULAHDUKSEN ITÄMAISTA PAHUUTTA.
Vuosittainen TuskaLive konserttisarja toi Helsingin Nosturiin egyptiläisteemaa vahvasti musiikissaan painottavan brutaalin death metal – yhtyeen Nilen. Lämppärin virkaa hoiti vastaavasti muinasaikoihin peilaava Melechesh, jonka itämaisvaikutteinen black metal – oli ennakkoon allekirjoittaneelle vähintään yhtä suuri odotusjuhla kuin Nilen pyramidinrakentelu. Illan avasi Italialainen death metal – ryhmä Embryo.
Itse saavuin paikalle hyvissä ajoin eikä yleisöryntäyksestä ollut tietoakaan. Sivistynyttä fanikuntaa oli paikalla kumminkin sen verran, ettei ensimmäisen esiintyjän Embryonin tarvinnut tyhjälle salille soitella. Ehkä hieman yllättäen Nosturi ei ratkennut liitoksistaan ja yläkertakin pysyi suljettuna. Embryon moderni death metal oli varsin toimivaa ja ainakin yhtye otti tilaisuudesta kaiken irti. Yleisössä oli selvästi bändin faneja ja he saivatkin vastinetta rahoilleen tiukasti soittaneen yhtyeen iskiessä vettä myllyyn. Itselleni bändi oli entuudestaan täysin tuntematon, mutta suhteellisen suoraviivaiset ja tarttuvat kappaleet toimivat näin kylmiltäänkin varsin hyvin.
Järjestelyt toimivat nosturimaisesti hienosti ja ennakkoon ilmoitetuissa aikatauluissa pysyttiin kiinni. Suhteellisen aikaiset soittoajat ovatkin mielestäni arkikeikoille erinomainen ratkaisu eikä se sotke työssäkäyvien arkirutiineja kovinkaan pahasti. Näin ollen auto suoraan Nosturin eteen parkkiin ja parilla askeleella keikkapaikalle sisään. Paitavalikoima oli tuttuun tyyliin heti narikoiden edessä etenkin Nilen puolelta valinnanvaraa kiitettävästi. Myös niitä haluttuja 90-luvulla suosiossa olleita pitkähihaisia paitoja oli saatavilla mikä varmasti ilahdutti paitansa ostaneita.
Aika tarkalleen klo 20.20 Jerusalemista alkujaan lähtöisin oleva nykyisin Hollannissa majapaikkaansa pitävä Melechesh aloitti oman pommituksensa. Itämaiset hajusteet toivat konserttisaliin oman elämyksensä vaikka ne enemmän kutsuivatkin itämaiseen bordellin kuin black metal – yhtyeen vajaan tunnin mittaiseen vihanryöpytykseen. Musiikki kumminkin puhui puolestaan ja tasapainoinen soundi potki kovaa vasten kasvoja. Itämaiset melodiat toivat tiukkaan paahtoon tarvitsemaansa lisämakua, joka viimeisteltiin laulaja Ashmedin tiukalla kähinällä. Onneksi bändi ei lähtenyt poliittisiin välispiikkeihin vaan antoi musiikkinsa puhua kautta historiansa. Ehdottomasti kovimmat reaktiot toi heidän viimeisimmän ”Enki” – albuminsa kappaleet. Illan kovin veto olikin mielestäni riffijyrä ”Multiple Thruts” jonka aikana niskanikamat joutuivat kovaan rääkkiin. Jos jotkut lukijat vieroksuvat black metal – nimikettä, niin Melechesh ei aivan perinteistä mustan metallin palvontaa edusta. Yhtye viekin kuuntelijan polttaville aavikoille jossa perinteisiin päähineisiin pukeutuneet kamelilla ratsastavat rosvot veitsineen odottavat veren vuodatusta. Soundillisesti keikka oli miellyttävän kuuloinen ja suhteellisen alhainen volymetaso piti huolen, että ne pienetkin yksityiskohdat oli selvästi kuultavissa. Hieno yhtye joka livenä pistää astetta paremmaksi kuin itse levyillä.
Vaikka Nile on pitkään kuulunut alan suosikkiyhtyeisiin, niin vasta nyt oli ensimmäinen kerta kun tapasin pyramidin jälleenrakentajat livenä. Etukäteen ilmoitettu soittoaika klo 21.50 pitikin kutinsa. Lyhyt ja vanttera Karl Sanders seisoi aivan edessäni. Hyväntuulinen ja soittimensa täydellisesti hallitseva kitarafaarao avasi matalan äänensä ja Nosturin perusteet olivat kovilla. Jos kunnioitukseni Sandersia kohtaan on korkealla, niin lähes samaan yltää laulaja / kitaristi Dallas Toler-Wade joka ruoskii kitaraansa yllättävän helponnäköisesti hoitaen samalla murinallaan päälaulajan virkaa.
Jos ensimmäiset biisit eivät olisivat menneet photo-pitissä niin olisin varmasti suu auki ihaillut ja tarkastellut bändin soittoa. Valokuvaukseen keskittymisen katkaisivat Toler-Waden ukkosenkaltaiset murinat ja perustuksia horjuttanut soundimaailma. Biisit kuten ”Sacrifice Unto Sebek” tai ”Defiling the Gates of Ishtar” eivät jätä yhtään Nile-fania kylmäksi. Jos ne levyiltä puskevät päälle kuin tuhat sotavaunua, niin livenä voit sen lisäksi tuntea faaraoiden kirouksen ja paineaallon kasvoillasi. Nile jyrisi niin perkeleesti livenä ja ensimmäiset puolituntia meni aivan transsissa samalla unohtaen maallisen elämän velvoitteet. Bändi veti koko keikan ajan tiukasti yhteen ja se vuosien kokemus näkyi. Kappaleiden tekniset- ja äärimmäisen haasteelliset osiot soitettiin virne naamalla vailla minkäänlaisia vaikeuksia. En voi olla taaskaan tuomatta esille koko yhtyeen taitotasoa, johon jokaisen perinteisenkin metalligurun tulisi yleissivistyksen nimissä perehtyä.
Viimeisimmältä ”What Should Not Be Unearthed” –albumilta iskettiin tulille avauskappale ”Call To Destruction” joka upposi yleisöön kuin öljy egyptiläisen neitsyen pakaraan. Soundillisesti biisi potki levyversiota mennen tullen ja olikin yksi illan kovimpia vetoja. Vaikka Nilen musiikki pohjautuu tiukasti etenevään riffivyöryttelyyn niin kivikasojen siirtelyyn tarvittavaa raskautta edusti ”Ithyphallic”. Biisin hitaammat osiot tarjoilivatkin kokemuksena jotain sellaista mihin harvoin törmää.
Mitään maratonkeikkaa Nile ei lähtenyt tarjoilemaan, vaan veti ammattimiesten otteella vajaa puolitoistatuntisen setin joka ainakin allekirjoittaneelle oli täysin riittävä. Soundillisesti nupit oli käännetty dynaamisen vahvaksi, joka ainakin itseäni miellytti. Eli se aavikkopölyinen kuivuus oli poissa, jota joillakin yhtyeen levyillä on tunnettu harrastavan. Nile lunasti odotukset heittämällä, mutta vielä jotain jäi puuttumaan. Jollain tapaa odottaisin yhtyettä suuremmille lavoille, joissa yleisömassa kokisi muinaisjumalien ilkeydet vieläkin suuremmalla paineella.
Teksti ja kuvat: Juha Karvonen (c) Metalliluola
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
 Metalliluola.){kind=link}