[three_fourth]Nightwishin Imageneriumin ilmestyessä pohdin pitkään, että lähdenkö enään Nightwishin matkaan. Elokuvamusiiikkivaikutteiden ja otteiden kevyentyessä tätä mietti varmasti moni muukin. Levyn kannessa näkyvät kiskot ja sinun tehtävänäsi on vain tehdä päätös lähdetkö kyytin vai et? Tämän albumin musiikillinen seikkailu kestää 75 minuuttia, joka on levylle kuin levylle pitkä aika.
Levyn alussa lumiset ja kauniit maisemat koristavat mielikuviasi ja “komea” parrakas mies laulaa hennolla äänellä kuin kehtolaulua. “Taikatalven” laulaa tietenkin Marco Hietala, yksi suomen parhaista hevilaulajista. Juuri kun olet vaipumassa uneen niin “Storytime” kiskaisee sinut ylös ja huomaat olevasi sirkuksessa, jota johtaa kaunis ja heleä-ääninen sirkustirehtööri Anette Olzon. “Storytime” on hittivetoisuudesta huolimatta taattua Nightwishiä ja loistava kertosäe siivittää biisin levyn parhaimmistoon. Seuraavaksi matkustetaan 80-luvun Van Halen-tyylisten melodioiden johdattelemana tasaiselle ajelulle, kunnes portit aukeavat ja vaunu sujahtaa kummituslinnaan. Hietalan laulu tuo kontrastia Olzonin ääneen ja biisi ravistelee matkustajia pitämään entistä enemmän penkeistään kiinni. Hiukan irrallinen Emppu Vuorisen runttausriffi tuo vielä enemmän epätasapainoa kappaleeseen, mutta toimivalla tavalla. Lapsikuorosta täytyy kyllä antaa kiitosta. “Slow, Love, Slow” johdattelee kuulijat twinpeaksmaiseen hämärään jazz-ravintolaan, jossa paksut samettiverhot viiltävät lattianreunoja. Erittäin hieno ja tunnelmallinen biisi ja täytyy sanoa, että Nightwish osaa näinkin monen vuonen jälkeen yllättää.
Jotenkin levyn alkupuolen erilaisuus jaksaa pitää mielenkiinnon yllä ja yksi levyn parhaimmista kappaleista “I Want My Tears Back” irkku- ja kansantanssisovituksineen kuulostaa todella toimivalta. Perinteisempää Nightwishiä tarjoilee “Scaretale” sekä “Rest Calm”, jotka molemmat sopivat levyn vuoristoratamaiseen tunnelmaan. Hietala panos ei jää tälläkään kertaa huomaamatta ja hänen vahva äänensä tuo kappaleisiin tarvittavaa voimaa. Mitä pidemmälle matka jatkuu sitä tylsemmäksi tai sanotaanko varmemmaksi musiikki menee. Vaikka kuullaan western-tyylistä tunnelmointia ja hienoja yksityiskohtia, niin levyn loppupuoli menee puolinukuksissa. “Last Ride of the Day” kuorosovituksineen on juuri sitä mitä oikeastaan osasi odottaa. Tarttuvasta kertosäkeestä huolimatta biisi ei tule jäämään Nightwishin klassikoihin. Matka päättyy nimibiisi “Imaginaerumiin”, jossa kuin varmuuden vuoksi käydään kappaleiden teemat lävitse.
Imaginaerum on pitkä levy ja todella hankala tapaus, etenkin vanhemmille Nightwish-faneille. Jos levyä tarkastelee puolueettomasti, niin ei tätä missään nimessä voi huonona pitää. Pienempinä annoksina levy toimii mainiosti ja laajasta kappalemateriaalista löytyy erilaisiin tunneskaaloihin sopivat täytteet. Nightwish on megaluokan bändi ja niin on myös albumin tuotanto. Tähän on käytetty aikaa ja rahaa, mikä ei varmasti menestystä mitatessa ole mennyt hukkaan. Tuomas Holopainen todistaa kuitenkin jälleen olevansa iskussa. Nightwish tulee jatkamaan uuden laulajan myötä menestystään, mielenkiinnolla jään odottamaan miten korkealle se voi vielä yltää.
8+ / 10
Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
Taikatalvi
Storytime
Ghost River
Slow, Love, Slow
I Want My Tears Back
Scaretale
Arabesque
Turn Loose The Mermaids
Rest Calm
The Crow, The Owl And The Dove
Last Ride Of The Day
Song Of Myself
Imaginaerum[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
