Parhaita tuntemuksia metallifanin harrastuksissa lienee se, kun kohdalle osuu odottamattomasta suunnasta jotakin uutta ja tuoretta materiaalia. Materiaalia, joka vie välittömästi mennessään. Itselleni yksi tämän kaltainen kokemus oli eksyessäni pahaa-avistamattomana festarikävijänä Nervosan pyöritettäväksi Tuskassa vuonna 2016.
Kyseisen tapahtuman aikoihin julkaistu yhtyeen toinen albumi ”Agony” ei pettänyt, vaan sementoi suhteeni tähän brasilialaiseen voimanpesään. On sanomattakin selvää, että odotukset Nervosan kolmatta täyspitkää kohtaan olivat korkealla.
”Downfall Of Mankind” käynnistyy mukavalla ryöpytyksellä ”Horrordome”-kappaleen tahtiin. Soitto kulkee, yksinkertaiset riffit porautuvat tajuntaan, ja vokaaleista vastaavan Fernanda Liran ääni hakee jälleen vertaistaan. Muutaman kappaleen jälkeen pääkopan valtaa kuitenkin ammottava tyhjyys. Tässäkö tämä nyt on?
Kappaleista tuntuu puuttuvan edelliseltä levyltä tuttu tarttumapinta, eikä mikään siivu tahdo jäädä mieleen. Vauhtia ja vääntöä riittää, mutta ideat vaikuttavat hieman keskeneräisiltä. Rouvien kotimaisella laulettu ”Cultura Do Estupro” on kelpo tekele, mutta jää hieman valjuksi, etenkin kun vertaa ”Agonyn” vastaavaan. Kivikova ”Guerra Santa” oli eräs ilmestymisvuotensa parhaita yksittäisiä kappaleita.
Syy laimeahkoon ensivaikutelmaan löytyy kappalejärjestyksestä: Ensimmäinen puolikas ei jaksa vahvan alun jälkeen kantaa, ja todellinen tykitys alkaa vasta albumin ehtoopuolella. Eräälle thrash-legendalle hattua nostava ”…And Justice For Who?” käynnistää suoran, joka on omaan korvaani parasta rässiä tällä vuosituhannella. ”Vultures” – ”Kill The Silence” – ”No Mercy” -ketju ohjaa alun hapuilun jälkeen Nervosan junan tiukasti raiteilleen ja kiihdyttää koneet täyteen vauhtiin. Tässä kohdin Nervosa on parhaimmillaan; yhtye luottaa musiikissaan perinteiseen turpaanvetoon ja jättää ylimääräiset progeilut muille.
”Downfall Of Mankind” puhaltaa käynnistymisvaikeuksistaan huolimatta raikkaan tuulahduksen thrash metalin perinteikkääseen ja osin ummehtuneeseen taiteenlajiin. Nervosa edustaa lajissaan todellista Girl Poweria: taidokasta, raivokasta sekä asenteellista musiikkia, jonka esittäjien sukupuolta ei tarvitse erikseen peitellä – eikä myöskään nostaa jalustalle. Toivottavasti Nervosa nähdään jälleen näillä leveysasteilla mahdollisimman pian.
7½/10
Markus Salmela
1.Intro
2.Horrordome
3.Never Forget Never Repeat
4.Enslave
5.Bleeding
6.…And Justice For Whom?
7.Vultures
8.Kill The Silence
9.No Mercy
10.Raise Your Fist!
11.Fear, Violence And Massacre
12.Conflict
13.Cultura do Estupro
14.Selfish Battle (Bonus track)
Ei oppinut hallitsemaan mitään soitinta, joten tyytyy kirjoittamisen ohella valokuvaamaan niitä, jotka tämän taidon omaavat. Vapaa-aikaa rytmittävät matkailu, kilpauinti ja black metal. Edellämainittujen lisäksi kiinnostunut eläimistä (ei siinä mielessä).
 Metalliluolan arvio, Markus Salmela.){kind=link}