Portugali ei ole tunnetuimpia metallimaita, ja vaikka erityisesti äärimetalligenrestä löytyy laadukasta tarjontaa, harva on yltänyt menestyksessä siihen luokkaan, että nimi tunnistettaisiin välittömästi. Moonspell on se poikkeus tähän sääntöön ja yhtyeen debyyttialbumi ”Wolfheartin” ilmestymisestä tulee nyt kuluneeksi 30 vuotta.
Levyn julkaisu osui aikaan, jolloin tummasävyinen goottimetalli teki suurta nousua kärkeen nimien kuten Tiamat johdolla. Sama levymerkki Century Media otti haltuunsa myös Moonspellin, joka omasi kaikki tarvittavat tekijät tähän menestysjoukkoon. Keulamies Fernando Ribeiro, joka tuolloin tunnettiin vielä taiteilijanimellään Langsuyar, kuulostaa ajoittain mestarilliselta, vaikka samalla hetkittäin on havaittavissa myös pientä epävarmuutta.
Pedro Paixãon (Passionis) soittamat koskettimet ovat luonnollisesti vahvassa roolissa ja Ribeiron ohella keskiössä soundikuvassa. Kehittyminen edellisenä vuonna ilmestyneestä EP:stä on merkittävä. Musiikki on pääosin jylhää ja jostain syystä mieleen tulee usessa kohtaa Metallica ”Master Of Puppetsin” aikakaudelta. Tempo ei ole pelkästään hidas ja majesteettinen, vaan sovituksissa liikutaan monipuolisilla alueilla.
Vanhoja jumalattaria sanoituksissa ylistäneet kappaleet ”Trebaruna” ja ”Ataegina” esitetään portugaliksi ja samaa kieltä kuullaan myös ”Alma Materissa”, joka vakuuttaa kaiken yli vyöryvällä intensiivisyydellä ja kitaravalleillaan. Taustalauluissa kuullaan useilla varhaisvuosien Moonspell-levyillä sekä Tiamatin ja Sentencedin kanssa vaikuttanutta Birgit Zacheria, jonka tulkinta lisää väriä kappaleisiin. Zacher menehtyi vuonna 2017.
Paras materiaali löytyy silti albumin alusta. Avauskappale ”Wolfshade (A Werewolf Masquerade)” johdattelee heti synkkään ja kiehtovaan maailmaan. Pitkä ja monivaiheinen sovitus kantaa hienosti, ja tässä nähdään Moonspellin kyky luoda voimakkaita sekä mieleenpainuvia sävellyksiä. Kitarariffit ja melodiset osat vaihtelevat saumattomasti, ja Ribeiron ääni tekee vaikutuksen niin puhtaalla laulullaan kuin murisevammalla otteella.
”Love Crimes” ja ”An Erotic Alchemy” ovat muita kohokohtia. Niiden sanoitukset ja tunnelmalliset melodiat yhdistyvät hienosti synkkään ja dramaattiseen musiikkiin, luoden intensiivisiä kuuntelukokemuksia. Myös goottiklassikko ”Vampiria” käy esimerkistä taitavuudesta yhdistellä erilaisia musiikillisia vaikutteita vetoavasti. ”An Erotic Alchemy” -raidalla bändi kertaa vielä tunnettua Markiisi de Saden tarinaa.
”Wolfheart” on monipuolinen levy, joka yhdistelee taitavasti goottimetallin ja dark metallin elementtejä. Black metal -vaikutteet häivähtävät mukana, mutta eivät ole pääroolissa. Albumin syvällinen tunnelma ja yllättävän selkeät sekä vahvat riffit vievät edelleen vuosikymmeniä myöhemmin mukanaan.
8+/10
Ville Krannila
1. Wolfshade (A Werewolf Masquerade)
2.Love Crimes
3…. Of Dream And Drama (Midnight Ride)
4.Lua D’Inverno
5.Trebaruna
6.Vampiria
7.An Erotic Alchemy
8.Alma Mater
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}