Mayhem – Esoteric Warfare (2014)

[three_fourth]Vähän pelonsekaisin tuntein otin vastaan uutisen Mayhemin uudesta levystä. Ensimmäinen singlelohkaisu Psywar ei lupaillut paljon, mutta jostain kumman syystä tämä levy tuli aina vain esille. Levy on saanut yllättävän hyvän vastaanoton, joten pakkohan levy oli hankkia ja ottaa selvää onko Mayhemin ”uudessa tulemisessa” mitään perää.

Mayhemin historiallista vaikutusta black metalliin kehitykseen ei voida väheksyä ja yhtyettä pidetään toisen aallon yhtyeistä ehkä isoimpana tekijänä. Mayhem on erittäin ristitiitainen yhtye ja omasta mielestäni yhtyeen julkaisuista vain debyytti De Mysteriis Dom Sathanas (1994) on mainitsemisen arvoinen ja ehdoton klassikko. Myöhemmät julkaisut ovat jääneet aika näkymättömiksi vaikka Chimeralla (2004) pientä yritystä olikin. Mayhemin ulkomusiikillisia tapahtumia ei tässä aleta sen suuremmin läpi käymään, mutta asiaan perehtymättömille pitää mainita että debyytissa soittaneet Hellhammer (rumpali), Necrobutcher (basso) sekä Attila Csihar (laulu) ovat mukana uudella levyllä. Uutena jäsenenä levyllä on kitaristi Morten ”Teloch” Iversen joka tuli paikkaamaan Blasphemerin jättämää tyhjiötä myös sävellystyön osalta.

Ensi fiilikset levystä ovat hyvin kaksijakoiset. Välillä kuulostaa, että tämähän on hyvä levy ja heti perään tulee tunne vain kaaoksenomaisesta sekamelskasta. Levy ei todellakaan ole mikään helppo tapaus vaan pureskeltavaa riittää. Heti alkuun huomio kiinnittyy Attilan moniulotteiseen ulosantiin, mikä tuo levyyn paljon elementtejä jotka naulitsee kuuntelijan pysymään levyn parissa. Attilan äänenkäytön laajuus tuo mieleen Mortuusin (Funeral Mist / Marduk) ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että Attila on paras mahdollinen laulaja Mayhemiin. Toinen huomionarvoinen asia on Hellhammerin soittotaidot ja erityisesti hänen nopeutensa, koska välilä kuulostaa että rumpukone olisi käytössä. Meno on paikoittain sen verran nopeaa ja sekavaa, että ei tahdo pysyä perässä.

Levy lähtee käyntiin kappaleella ”Watchers” joka toimii mainiona avauksena. Biisissä on vauhtia ja välillä hidastellaan, mutta biisin yleisilmeen ollessa kuitenkin nopea ja brutaali. Vaikka biisien säveltäjä on vaihtunut niin mayhemimainen tunnistettavuus on säilynyt, vaikka biisit eivät suoraan edustakkaan edellisiä levyjä. Levyn singlekappale ”Psywar” istuu levylle paljon paremmin kuin yksittäin kuunneltuna ja Attilan laulut ovat kerrassaan mainioita. Jos Hellhammerin soittotaitoja ja nopeutta haluaa tarkastella niin kolmas kappale ”Trinity” tarjoaa tähän tilausuuden. Levyn alkupuoli on myönteisesti positiivinen kokemus ja arvioissani olen kiinnitänyt huomiota levyn tunnelmaan ja tässä se on saatu yhtenäiseksi, vaikka sävellystyössä sekä sovituksissa tasoeroja löytyykin.

Mitä pidemmälle levy etenee myös omat tunnetilat kokevat vuoristoratamaisia nousuja ja laskuja. Kappale ”VI.Sec” on tästä hyvä esimerkki kun biisin ensimmäiset pari minuuttia on laahaavaa tylsähköä tunnelmointia, mutta sitten isketäänkäänkin tapporiffiä ja biisi muuttuu todella mielenkiintoiseksi nousten levyn parhaimmistoon. Levyllä on selvästi kokeellisia osiota ja ajoittain onnistutaan aikaansaamaan mielipuolinen ja ahdistava tunnelma. ”Posthuman” edustaa levyn huonompaa puolta lähes 7 minuuttisella fiilistelyllä. Välillä tulee mieleen Deathspell Omegan uudemmat julkaisut, vaikka samalle tasolle ei ihan yllettäkään.

Levyllä on mittaa 51 minuuttia ja biisejä yksitoista. Pari selvästi huonompaa kappaletta ei kumminkaan laske levyn tasoa merkittävästi ja pidän tätä Mayhemin parhaimpana De Mysteriis Dom Sathanaksen jälkeen. Mayhem todistaa, että se pystyy vielä jotenkin kantamaan The True Mayhemin mainetta yllä, vaikka alkuperäisestä Mayhemistä on vain rippeet jäljillä. Bändin jäsenet suoriutuvat tehtävistään hienosti ja erityismaininnan saa kitaristi ja säveltäjä Teloch, joka on tuonut Mayhemiin uutta voimaa ja bändi on noussut ainakin osittain tuhkista minne Mayhem kaikkien sekoilujen jälkeen ainakin omissa kirjoissani haudattiin. Sanoituksissa liikutaan psykologisissa mielenhallinta-teemoissa, jotka eivät ihan perinteisiä black metal lyriikoita edusta, eikä tarvitsekkaan. Mayhemin Esoteric Warfare on hyvä albumi ja ehdoton piristysruiske black metallin nykytilaan vaikka klassikoksi tämä levy ei tule nousemaankaan.

7+ / 10

Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
mayhem
1. Watcher
2. Psywar
3. Trinity
4. Pandaemon
5. Mylab
6. Six Seconds
7. Throne of Time
8. Corpse of Care
9. Posthuman
10. Aion Suntalia[/one_fourth_last]

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here