[three_fourth]Ruotsalaisen Mardukin 13s. studioalbumi kantaa nimeä Frontschwein, jolla tarkoitetaan eturintaman sotilasta. Sana oli käytössä jo ensimmäisen maailmansodan aikana jossa tykinruoaksi joutuneiden sotilaiden surullinen kohtalo sarkastisesti nimettiin. Sotateema ei ole yhtyeelle uusi ja sitä on käsitelty levyllisen verran myös yhtyeen klassikkolevyllä Panzer Division Mardukilla (1999). Uudelle levylle miehistöä päivitettiin sen verran, että rumpali Lars Broddesson korvattiin uudella kannuttajalla Fredrik Widingsillä.
Frontschwein jatkaa siitä mihin Wormwoodilla(2009) sekä Serpent Sermontilla (2012) jäätiin, mutta tekee sen huolitellummin ja paremmin. Uskon, että vanhemman materiaalin fanit tulevat tästä myös tykkäämään, koska periksi antamatonta paahtoakin tarjoillaan sopivissa määrin. Laulaja Mortuus korisee ja kähisee tuttuun tyyliin todistaen kuuluvan ehdottomasti alan parhaimpiin äänen käyttäjiin. Välillä Marduk onnistuu kuulostamaan itse Funeral Mistiltä (Mortuusin toinen yhtye), mikä ei mielestäni ole ollenkaan huono asia.
Albumi voidaan jakaa suoraan kahteen osaan, eli nopeampaan paahtoon ja keskitempoiseen tai peräti hitaaseen synkistelyyn. Levy käynnistyy hyvin mardukmaiseen tyyliin nimibiisillä ”Frontschwein”, jossa tremoloriffit vievät kuuntelijan suoraan taistelukentille. Luodit ja pommit viiltävät ilmassa siihen malliin, että hengähdystaukoa tarjoillaan heti toisessa biisissä. ”The Blonde Beast” nouseekin levyn parhaimmistoon. Rumpukomppeihin perustuva keskitempoinen kuolemanralli voisi hyvin toimia helvetin sotilasjoukkojen marssikappaleena. Mortuusin laulu ja rummut vievät huomion taustalla viheltävistä kitaroista, mutta palaset loksahtavat kohdalleen ja kappaletta voi todellakin pitää onnistuneena.
Levyn alkupuoli onkin vahvaa suoritusta. Nopea ”Afrika” heittää aavikkomyrskyn lailla hiekkaa silmiin ja hitaampi jo ennakkoon julkaistu ”Wartheland” tunnelmoi voimakkaiden riffien avulla Mortuusin käskytystä. Jos hitaammat kappaleet eivät iske, niin ”Rope of Regret” paahtaakin sitten piiput tulenpunaisina hehkuen. Black metallin monipuolisuus ja tarttuvuus tulevat esille biisissä ”Between the Wolf-Packs”, jonka mieleenpainuvat riffit saavat Mardukin kuulostamaan tuoreelta ja jopa groovaavalta.
Levyn loppupuolella taisteluväsymys saa hetkellisesti otteen ja ne pakolliset ohilaukaukset suhahtelevat pitkin taistelutannerta. Laahustava kuusiminuuttinen ”Nebelwelfer” on selvä täytebiisi, joka tuntuu kestävän ikuisuuden. Onneksi paluu järjestykseen tehdään pikaisesti ”Falaise –Cauldron of Bloodin” sekä mainion ”Doomsday Eliten” voimin, kunnes isketään hidas ”503”, joka ei käynnisty toivotulla tavalla. Albumi saa kumminkin kunniallisen päätöksen ”Thousand-Fold Deathin” aikana, jossa Mortuus sylkee saatanallisia säkeitä konekiväärin nopeudella.
Frontschwein on parista täytebiisistä huolimatta todella hyvä albumi, joka kestää kuuntelua. Vaikka välillä mennään vauhdilla ja riffit ujeltavat kuin ”Stalinin urut”, niin biiseihin on istutettu koukkuja ja melodioita pitämään biisit mielenkiintoisina. Soundillisesti levy on huoliteltu, mutta sopivan rosoinen tuoden levylle sodan kaaosmaisen tunnelman. Omissa kirjoissani tämä nousee yhdeksi parhaimmaksi Marduk albumiksi. Tervemenoa eturintamalle, sieltä ei ole pelastusta.
9 / 10
Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
1. Frontschwein 03:12
2. The Blond Beast 04:26
3. Afrika 04:00
4. Wartheland 04:16
5. Rope of Regret 03:51
6. Between the Wolf-Packs 04:28
7. Nebelwerfer 06:16
8. Falaise: Cauldron of Blood 04:57
9. Doomsday Elite 08:11
10. 503 05:11
11. Thousand-Fold Death 03:45[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
