”From United States of America, All Hail Manowar”
Vuonna 1996 perinteinen heavy metal eli synkkää keskiaikaa. Tämä tosin ei millään tavalla liikuttanut bändejä kuten Manowar. Yhtyeen imagosta ja tempauksista voi olla monta mieltä. Liikutaan absurdin, naurettavuuden ja nerokkuuden rajamailla, välillä ei ole selkeää onko raja ylitetty ja mihin suuntaan. Fakta on se, että lukuisia loistavia levyjä ja kappaleita bändi on saanut aikaiseksi yli 40 vuotta kestäneen uransa aikana. ”Louder Than Hell” on tästä hyvä esimerkki.
Levyn kolme ensimmäistä kappaletta ovat edelleen uskomattoman kova suora ennen ensimmäistä hengähdystaukoa, jonka tarjoilee hieno balladi ”Courage.” Kyseisen suoran ja levyn avaa osuvasti ”Return Of The Warlord.” Kappaleessa yhtye ylistää vaeltaja-elämää sekä moottoripyöriä. ”One more beer and heavy metal, I’m just fine” – vaikka huumoritasolla jossain määrin liikutaan, tulkinta on sen verran vakuuttava, että läpi päästään ja lopussa kiitos seisoo. ”Livin’ hard and ridin’ fast.”
Jo 1980-luvulla ensimmäisen kerran demottu ja livenä kuultu ”Brothers Of Metal” on yksi kaikkien aikojen parhaista eeppisistä hevin ylistyslauluista ja näiden tulkinnan Manowar on aina osannut. Tempo pidetään aisoissa kuten pitää ja tämän kaltaisilla sovituksilla on aina saatu Manowarin parhaat suoritukset. Kertosäe on tarttuva ja biisi toimi loistavasti livenä.
Kolmantena kehiin isketään edellisen teemaa jatkava ”The Gods Made Heavy Metal,” jonka sanat ovat edelleen selkärangassa. Kappale on tarttuvuudeltaan ja rytmiltään ensiluokkainen. Kitarariffi tukee hienosti sovitusta ja kun palaset ovat kohdallaan, musiikin tulee kuulostaa juuri tältä. Minuutin kestävä loppurymistely on levyllä liian pitkä, mutta konserttiympäristössä toimii jälleen kerran mainiosti.
Alun loistavien kappaleiden siivittämänä aivan kiitettävälle osastolle tällä levyllä ei ylletä, ”Number 1” ja ”Outlaw” ovat turhan perusvarmoja hevipaloja ja tämä vielä korostuu biisien tullessa levyllä peräjälkeen. Myös toisiaan seuraavat kaksi instrumentaalia ovat outo kokonaisuus, vaikka tunnelma on paikoitellen niissä hieno.
Toisaalla aiemmin mainittu melodinen ”Courage” on aina kuulunut Manowar-balladien suosikkeihin ja päätöskappale, nopea ja uljas ”The Power” muistuttaa 1980-luvun klassikkoja. Kyseessä on hyvä päätös levylle. Manowarin toiminta-alueella ”Louder Than Hell” on monipuolinen teos; nopeiden, keskitempoisten ja hitaiden kappaleiden variaatio.
Eric Adams on edelleen yksi heavy metallin kovimmista laulajista, ja tällä levyllä hän tekee erinomaisen suorituksen. Voimaa ja herkkyyttä löytyy, ja esimerkiksi ”The Powerissa” mennään korkeuksissa.
Vuonna 2011 edesmennyt rumpali Scott Columbus palasi aikanaan ruotuun ”Louder Than Hellilla,” ja hänen tyylinsä sopi Manowariin aina täydellisesti. Rumpusoundi on voimakas ja hyvin balanssissa muiden instrumenttien kanssa.
Kitaristi Karl Logan teki albumilla debyyttinsä ja onnistuu hyvin seuraamaan edeltäjiensä jalanjälkiä. Ross The Bossin maanläheisen soiton tunnelmiin ei ylletä, mutta Manowar ei ole koskaan ollut kitarasankareiden bändi. Lopuksi johtohahmo ja pääsävellysvastuun albumilla kantanut Joey DeMaio bassoineen on vahvasti musiikin etulinjassa.
”Louder Than Hell” on vahva nostalgiamatka lähes 30 vuoden taakse aikaan, joka tämän bändin kohdalla tuntuu pysyvästi pysähtyneen. Manowar jatkaa miehistönvaihdoksista huolimatta edelleen ja bändiä täytyy kunnioittaa vähintään sen pohjalta, ettei se ole tehnyt kompromisseja oman soundinsa sekä musiikillisen suuntansa suhteen. Tämä levy oli joistain heikkouksistaan huolimatta voitokas kunnianosoitus perinteikkäälle sankariheville ja taistelu taas kerran voitettu liehuvin lipuin.
8+/10
Ville Krannila
1.Return Of The Warlord
2.Brothers Of Metal
3.The Gods Made Heavy Metal
4.Courage
5.Number 1
6.Outlaw
7.King
8.Today Is A Good Day To Die
9.My Spirit Lives On
10.The Power
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.