Lucidity – Oceanum (2019)

Suomalainen Lucidity on toisella kokopitkällään tunnelmoivan deathin ja doomin äärellä. Levyllä ei mennä kovaa ja korkealta, mutta kiireettömyys palkitsee kuulijan vakavalla ja modernilla uomillaan.

Martti Pohjosahon tunnelmaa luovat vokaalit lyövät nätisti hynttyyt yhteen muun poppoon poljentoon ja etenkin aloituskappale (ja sinkkulohkaisu) ”Surface”, karu ja synkkä ”Scotoma” ja levyn päättävä melodiarunttaus ”What If It Hurts” nousevat selkeästi esille. Jälkimmäisessä kuullaan myös Lassi Tiaisen vetämänä komea saksofonisoolo, joka tuo ehdottomasti lisäpisteitä levyn antiin. Samaa kikkaa kun on onnistuneesti kokeillut muun muassa black metal -poppoo White Ward.

Miltei 50 minuuttia synkkyyden maalaamista on kuitenkin hieman liian paljon yhdeltä istumalta kuunnteltuna ja kokonaisuus saattaa puuroutua.

Levynkansi lentävine lintuineen ja ilmavan visuaalisen muotokielen kanssa heijastaa hyvin ”Oceanumin” sisintä olemusta, jossa on kyse pimeän ja karun maailman tuomista haasteista sisältäen kuitenkin pienen toivon ja lohdun kipinän.

7+/10

1. Surface
2. Unveiled
3. Scotoma
4. Borders of Then and Now
5. The Hope In Severance
6. Just A Name
7. At the End of the Black River
8. What if it Hurts

Facebook: https://www.facebook.com/finlucidity
http://www.lucidityband.net/
YouTube: http://www.youtube.com/user/lucidityband

JÄTÄ VASTAUS

Kommenttisi
Pistä nimesi tähän