Leeko Norsu – Eskapismin Perusteet (2020)

Kansi: Zopte

Joku kysyi onko rap-musiikin ja metallin risteymässä metallin tulevaisuus, sillä valtavirrassa tällaisen risteymän esiintyminen on noussut useammin puheenaiheeksi. Lokakuussa ilmestynyt Leeko Norsun debyyttialbumi ”Eskapismin Perusteet” palautti allekirjoittaneen kysymyksen äärelle. Rap-musiikkiin huonosti perehtyneenä täytyy sanoa etteivät odotukset olleet korkealla kun ensimmäisen kerran löin lätyn soimaan.

Levy alkaa rennolla ja akustisella introkappaleella ”Puun Takaa” joka tuntuu portilta rapin kuuntelijoille levyn pariin. Tämän jälkeen siirrytään heti synkempiin kysymyksiin ja metallisempaan dynamiikkaan biisillä ”Onks Jumalaa?”, jossa saadaan jo levyn ensimmäiset screamit tulille. Kertosäe on ärjy ja tempaa mukaansa, mutta puhtaat laulut alkavat toimia vasta myöhemmin biisissä huudettuina.

Uhkasimulaatio” osoittautuu albumin toimivimmaksi kappaleeksi groovavan kitaroinnin myötä ja tuo mieleen Lähiöbotoxin tuotannon. Tästä jatketaan rytmikkään basson saattelemana ”Kato Peiliin” -sävellykseen, jonka aikana ytimissäni herää jo pitkään haudan levossa olleet Linkin Park -fiilikset, lähinnä kertosäkeen taustalla kuuluvan huutosuorituksen ansiosta.

”Joulusaarna” on kaikkien muiden esitysten seassa kerrassaan poikkeuksellinen ja tuntuu kokeelliselta rässimäisten riffien sekä punkkimaisen taustalaulannan ansiosta. Lyhyt ja ytimekäs rykäisy. Levyn lopusta nostan vielä kappaleen ”Tavaraluonto” joka tuntuu Limp Bizkit –tribuutilta ja tuo mieleen ”Take A Look Aroundin”.

Kuvan mahdollinen sisältö: ainakin yksi henkilö, ihmiset istuvat, kengät ja ulkoilma
Kuva: Tuomo Savolainen

Leeko Norsu käsittelee ja ottaa kantaa albumillaan monenlaisiin ongelmiin. Levyn laulusuoritukset toimivat hyvin, mutta puhtaat laulut kaipaavat parempaa suoritusta tai naisääntä hiljaisemmissa kohdissa. Lyyrinen anti on synkkää ja saa ajattelemaan ja kertosäkeet on onnistuttu tekemään tarttuviksi ja mieleenpainuviksi, valitettavasti biisien nimet eivät onnistu jäämään mieleen (poislukien ”Uhkasimulaatio”). Musiikillinen anti on yllättävän monipuolista ja kappaleet muuttuvat kestonsa aikana paljon, tästä plussaa. Miksaus ja masterointi on laadukasta, mutta screameja kaipaan enemmän, koska ne tuntuvat lähtevän laulajan kurkusta todella taitavasti.

”Eskapismin Perusteet” on loistava levy rap metal -fanille tai rap-musiikin kuuntelijalle, joka kaipaa sitä ”porttia” metallimusiikkiin sisälle. Kappaleet ovat tarpeeksi yksinkertaisia, mutta eivät toista itseään vaan ovat dynaamisia. Valitettavasti nautittavuus kompastelee mielenkiintoni kanssa jatkuvasti. Kuvailisin levyä positiivisena yllätyksenä, vaikka se ei paikoin uppoa. Uskon, että pienellä hiomisella Leeko Norsu voi saavuttaa jopa kotimaisia keikkalavoja ja bändi sopisi hyvin esimerkiksi kotimaisen Lähiöbotoxin lämppäriksi. Musiikki varmasti tempaisee kuulijat mukaansa paremmin livenä. Bändillä on selkeästi paljon sanottavaa ja toivon, että tälle sanomalle löytyy kuulijansa.

7+/10

Iisakki Anttila

1. Puun Takaa
2. Onks Jumalaa?
3. Lapsuuden Loppu
4. Uhkasimulaatio
5. Kato Peiliin
6. Arkipäivän Kohtalotoverit, Osa 1
7. Joulusaarna
8. Irrelefantti
9. Tavaraluonto
10. Eskapismin Perusteet

Kokoonpano:
Rummut – Ben Tuges
Kitarat – Luu
Vokaalit, Bassot – Myöhä

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here