Vuonna 1968 perustetun Led Zeppelinin viides studiolevy ”Houses Of The Holy” julkaistiin alun perin maaliskuussa 1973, joten kun kyseinen albumi saavutti arvostetun 50 vuoden iän, oli LP syytä ottaa sen kunniaksi tarkempaan käsittelyyn.
Vuonna 1972 Led Zeppelin oli maailman suurin bändi. Tämän seurauksena jäsenet pääsivät nauttimaan sen tuomista eduista. Yksi näistä oli taloudellinen riippumattomuus, jonka myötä yhtyeen johtohahmo kitaristi Jimmy Page rakensi kotiinsa tuon ajan mittapuulla erinomaisen kotistudion. Se mahdollisti Pagen kokeiluja biisinteossa aivan eri tavalla kuin aiemmin.
Hedelmiä päästiin kuulemaan ”Houses Of The Holylla”. Toki levylle päätyi kappaleita kuten ”No Quarter”, joita oli kokeiltu jo aiemmissa sessioissa. Itse levyn äänitykset jakautuivat loppujen lopuksi useampaan studioon ja tuotannosta vastasi tuttuun tyyliin Page, Eddie Kramerin (Jimi Hendrix, Kiss, Eric Clapton, The Beatles, David Bowie) hoitaessa miksauksen.
Albumi käynnistyy alkujaan instrumentaalina nimeltään ”The Overture” kulkeneella ”The Song Remains The Samella”, joka lasketaan eeppiseksi Zeppelin-klassikoksi, ei vähiten samalla nimellä kulkevan vuonna 1976 julkaistun konserttielokuvan takia.
Balladiksi laskettava, jälleen vakuuttava sävellys ”The Rain Song” sai tarinan mukaan alkunsa, kun ex-Beatle George Harrison kritisoi bändiä Pagelle sitä, että Zeppelin ei tee balladeja. Nyt teki ja osui napakymppiin. ”Over The Hills And Far Away” on jälleen klassikoksi laskettava Zeppelin-teos. Folk-henkisestä alusta jylhäksi proge/hard rock-sovitukseksi kasvava biisi on hieno esitys yhtyeen kyvyistä.
A-puolen viimeisenä kappaleena kuullaan ”The Crunge”, joka sai alkunsa rumpali John Bonhamin funk-kompista. Tähän päälle bändi heittää hurjan James Brown -vaihteen päälle, Robert Plantin osaksi lonkalta improvisoitujen sanoitusten viimeistellessä biisin, joka esittelee bändin ei niin vakavaa puolta. Puoliksi vitsi tai ei, Led Zeppelin pystyi svengaamaan tarvittaessa kuin se kuuluisa hirvi.
Levyn B-puoli rysähtää käyntiin mahtavalla tavalla ”Dancing Daysin” tahtiin. Taattua klassista Led Zeppelin -osastoa edustava biisi on yksi bändin ei niin suurelle huomiolle jääneistä helmistä, jotka osoittavat Pagen suuruuden kitaristina sekä erityisesti tuottajana.
”D´yer Mak´er” rakentui Bonhamin ajatukselle yhdistää reggaei doo-wop-biittiin. Kappale oli huumorihengessä kasattu, mutta tämä letkeä rallatus osoittautui yllätyshitiksi, kun noustiin USA:n sinkkulistalla kahdenkymmenen sakkiin.
Loppuun säästettiin yksi levyn ja koko Led Zeppelinin uran kulmakivistä, eli ”No Quarter”. Tämä loistava esitys on jälleen Zeppelinia parhaimmillaan, bändin ottaessa kappaleen reilun seitsemän minuutin kestosta kaiken irti, kuljettaen kuulijaa huiman matkan mystiseen maailmaan.
Päätöksenä soiva ”The Ocean” on takuuvarmaa Zeppeliniä, Pagen riffitellessä sydämensä kyllyydestä, rytmisektio Bonham-John Paul Jones ollessa niin grooven keskellä, kuin voi olla ja Plantin laulaessa kovaa sekä korkealta. Tällainen taattu Zep-veto oli komea sinetti hienolle levylle.
Led Zeppelinin viides albumi on taas kerran rockin klassikko ja napakymppi tältä tuohon aikaan pysäyttämättömältä yhtyeeltä. LP oli jälleen kerran jättimenestys myyden pelkästään USA:ssa yli 10 miljoonaa kappaletta ja vallatessa niin USA:n kuin Englannin albumilistan ykköspaikan.
Levyllä on jo hitusen havaittavissa sitä, että kokoonpano oli tuolloin maailman suosituin rock-yhtye The Rolling Stonesin kanssa, joten suurin nälkä oli tyydytetty. Tämä saattoi kuulua jo biisimateriaalissa, joka ei aivan ole edeltävien mestariteosten tasolla. Toisaalta napakymppejä löytyy useampi ja ne ovat loistavia.
Klassikko on Klassikko ja ”Houses Of The Holy” on yksinkertaisesti loistava levy.
10-/10
Ilkka Järvenpää
1. The Song Remains The Same
2. The Rain Song
3. Over The Hills And Far Away
4. The Crunge
5. Dancing Days
6. D´yer Mak´er
7. No Quarter
8. The Ocean
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluolan arvio, Ilkka Järvenpää.){kind=link}