Sveitsiläinen folkmetalliyhtye Eluveitie toi ”Ánv Rising Tour pt I” -kiertueensa Suomeen tammikuussa peräti neljälle keikalle.
Perinnesoittimet viritettiin Helsingin Kulttuuritalon lisäksi Turun Teatrossa, Kuopion Sawohouse Undergroundissa sekä Tampereen Tavara-asemalla.
Eluveitien mukana keikoilla nähtiin pari mainiota lämmittelijää ja kaikkia kolmea illan aikana esiintynyttä bändiä yhdisti vähintään yksi kokoonpanoon kuuluva nainen.
Ensimmäisenä esiintymisvuoron sai sveitsiläis-saksalainen, melodista ja nykyaikaista metallia loihtiva Ad Infinitum. Yhtyeen nimi on latinankielinen fraasi, joka tarkoittaa ”äärettömyyteen” tai ”ikuisesti”.
Esimerkiksi Kamelotin ja Arionin kanssa yhteistyötä tehneen karismaattisen ja monipuolisen laulaja Melissa Bonnyn vuonna 2018 perustama sinfonisen metallin yhtye luottaa suureen tunteeseen, vahvaan äänimaailmaan ja pakottomaan raivoon. Vasta toista kertaa Suomessa esiintynyt ryhmä esiintyi innokkaasti.
Bändin debyyttialbumi “Chapter I – Monarchy” (2020) loi hyvän pohjan vääjäämättömälle nousulle. Tätä seuranneet “Chapter II – Legacy” (2021) ja “Chapter III – Downfall” (2023) vahvistivat bändin asemaa metallimaailmassa. Tuoreimmalla neljännellä albumillaan “Abyss” Ad Infinitum on hionut tyyliään entistä terävämmäksi aggressiivisemman ja monipuolisemman äänimaailman muodossa rikkoen modernin metallin rajoja.
Ad Infinitum kuulosti livenä raikkaalta ja äänimaailma oli yhtä aikaa mahtipontinen ja tunteikas, vaikka osasta kappaleista jäi uupumaan viimeinen silaus. Vaikeaa bändistä on kuitenkin sinfonisen metallin fanina olla pitämättä.
Bonnyn dynaaminen laulu sekä valloittava esiintyminen veivät mukanaan tarinankerronnan ollessa vahvaa. Livebiiseistä parhaiten mieleen painui ”Abyssilta” löytyvä mahtavan kertosäkeen ”Anthem For The Broken”. ”Upside Downin” aikana oli aika hyppiä ja Bonnyn örinäosuudet vakuuttivat. Kyseessä on huomattavan lahjakas laulaja, jolta taittuu myös erilainen tulkinta vaivatta.
Kokoonpanosta huomioni kiinnittyi Korbinian Benedictiin, joka soitti kesällä Tuska-festareilla saman genren Beyond The Blackin riveissä bassoa. Jykevä bassosoundi oli myös tällä kertaa läsnä. Adrian Thessenvitzin taiturimainen soitto pelkistetyn lyhyellä kitaralla oli mielenkiintoista seurattavaa rumpali Niklas Müllerin täydentäessä kokoonpanon. Keikka oli onnistunut ei niin helpossa ensimmäisen esiintyjän paikassa. Jos saisimme Ad Infinitumin seuraavaksi omalle klubikeikalle, kiitos!
Ad Infinitum on:
Melissa Bonny – laulu
Adrian Thessenvitz – kitara
Korbinian Benedict – basso
Niklas Müller – rummut
Moldovalainen modernin metallin tulkki Infected Rain perustettiin vuonna 2008, ja siitä on tullut merkittävä nimi metallimusiikin kentällä.
Nelikko on noussut tasaisesti musiikkimaailmassa aina vuoden 2011 debyyttialbumistaan ”Asylum” lähtien. Infected Rain on kehittynyt jatkuvasti sekä soundillisesti, että musiikillisessa ilmaisussaan ja tästä hienona palkintona ovat olleet yhä useammat esiintymiset esimerkiksi Euroopan suurimmilla metallifestareilla ja laaja fanikunnan kasvu. Modernin metallin kentällä Infected Rain on arvostettu paitsi voimakkaasta musiikistaan, myös aidosta tunteesta ja intohimosta.
Kuudes studioalbumi ”Time” julkaistiin 2024 ja livesetti koostui odotetusti pääosin pitkäsoiton kappaleista. ”Time” osoittaa hyvin bändin kyvyn kokeilla erilaisia äänimaailmoja ja teemoja.
Syystä tai toisesta kesän 2024 Tuska-esiintymisen tapaan Infected Rainin esitys alkoi noin viisi minuuttia myöhässä. Tämä ei menoa haitannut, kun riehakas esiintyminen imaisi nopeasti mukaansa. Screenit toivat lavalle monipuolista taustakuvitusta. Keikka oli erittäin intensiivinen kuten aina, mutta mukaan mahtui myös herkkää sekä rauhallista tulkintaa.
Räväkkä ja näyttävästi tatuoitu laulaja Lena Scissorhands on yhtyeen keulilla tosissaan ja hän jos kuka antaa lavalla kaikkensa. Scissorhands sai heti alkuun välispiikillä ”Good evening beautiful people from Finland, I see so many of you, you look fantastic! We are Infected Rain from Moldova” yleisön puolelleen.
Illan aikana nähtiin lukuisia erikoisen näköisiä instrumentteja ja tästä yksi esimerkki on Alice Lanen soittama lyhennetty basso. Eleettömän elegantisti esiintynyt italialainen hoiti tonttinsa tyylillä, tullen välillä esiintymään parhaalle keikalle edessä keskellä sijainneen korokkeen päälle. Myös kitaristi Vidickillä oli Scissorhandsin tapaan vauhti päällä ja kaksikon pitkät rastatukat saivat rajua kyytiä.
Keikan loppua kohden meno vain yltyi ja Scissorhands sai yleisön spiikattua näyttävään wall of deathiin. ”Let’s split this place up, don’t be a pussy” -spiikki ei jättänyt kysyttävää. Scissorhands hyppäsi crew’n jäsenen avustamana aidalle eturiviläisten luo ja pyysi joka ikisen hyppimään. Hauskana tehokeinona myöhemmin kaikkia pyydettiin menemään alas, kunnes taas ponnahdettiin vauhdikkaasti ylös.
Pilke silmäkulmassa huudettu ”I can’t fucking hear you” sai kotimaisen hevikansan mylvimään. Setin päättäneeseen ”Sweet, Sweet Lies” -vetoon saatiin vauhdikkeeksi vielä perinteinen iso moshpit. Energiaa tästä show’sta ei puuttunut ja Infected Rain onnistui esityksen myötä varmasti valloittamaan taas uusia faneja puolelleen.
Jokaisella illan yhtyeellä oli myynnissä maksullinen VIP-paketti, johon kuului esimerkiksi tapaaminen bändin kanssa. Annan Infected Rainille täydet pisteet ja kunniamaininnan siitä, että jäseniä saapui tästä huolimatta myyntipisteelle keikkansa jälkeen moikkaamaan myös sellaisia faneja, jotka eivät halunneet maksaa tapaamisesta.
Infected Rain käy Suomessa huomattavan usein ja seuraava kerta koittaa jo kesällä, kun bändi nähdään John Smith Rock Festivaleilla.
Infected Rain on:
Lena Scissorhands – laulu
Vidick – kitara
Alice Lane – basso
Eugeniu Voluta – rummut
Sveitsiläinen folk metallin suurlähettiläs Eluveitie tunnetaan omaleimaisesta ja ennakkoluulottomasta perinnesoittimien yhdistelystä metallista tuttuihin elementteihin sekä death metal -tyylisten vokaalien toimittamisesta muinaisella kelttiläisellä gallin kielellä. Sitä puhuttiin Galliassa eli osassa nykyisten Ranskan, Sveitsin, Belgian ja Pohjois-Italian aluetta 500-luvulta eaa. 500-luvulle jaa.
Eluveitie taas tarkoittaa ”helveettiä” etruskiksi ja on peräisin 300 eaa. ajoitetusta graffitista. Vuonna 2002 perustettu yhtye on myös tuttu Suomen vieras sekä klubeilta, että festareilta.
Peräti yhdeksänjäsenisestä kahdeksanjäseniseen supistunut kokoonpano on kokenut viime vuosina kovia ja syystä tai toisesta vaihtuvuus bändissä on ollut tiuhaa. Itse asiassa ovi kävi nyt taas ja italialainen vuodesta 2016 mukana ollut puhallinsoittaja Matteo Sisti päätti poistua bändin riveistä tämän kiertueen päätteeksi. Täten kokoonpanossa on tällä hetkellä enää ”vain” seitsemän jäsentä.
Nykyisen kokoonpanon uusin tulokas on vuonna 2024 Eluveitieen liittynyt saksalainen viulisti Lea-Sophie Fischer, joka korvasi Nicole Anspergerin. Lukuisten kokoonpanomuutosten rasittama Eluveitie pystyi onneksi tarjoilemaan hyvän show’n nälkäisille faneille. Keikan alku ei tosin ollut paras mahdollinen, kun soundit olivat tuhnuiset ja valot ikävän aneemiset.
Vuonna 2017 bändiin liittynyt valovoimainen sveitsiläinen monitaituri Fabienne Erni spiikkasi keikan alkupuolella selvällä suomen kielellä ”kiitos Helsinki, mitä kuuluu”. Ernin merkitys Eluveitielle on valtava ja hän on pystynyt täyttämään Anna Murphyn jättämän ison aukon laulavan naisen paikalle tuoden mukanaan uutena instrumenttina kelttiläisen harpun. Ernin rooli vaikuttaa olevan keikka keikalta yhä suurempi ja merkittävämpi.
Settilista noudatteli hyvin samaa kaavaa kuin vuonna 2022 Helsingin jäähallissa sekä vuoden 2024 Nummirockissa, noteerattavana poikkeuksena viisi (tai periaatteessa kolme) poimintaa tulevalta ”Ànv”-pitkäsoitolta. Oli erikoinen ratkaisu kiertää albumin tiimoilta monta kuukautta ennen sen julkaisua, sillä se julkaistaan vasta 25.4.2025. Levytystä toki mainostettiin keikalla.
Joulukuussa 2024 julkaistu tulevan albumin ensimmäinen varsinainen sinkkulohkaisu ”Premonition” sai nyt Kulttuuritalon lavalla teatraalisen näyttävän live-esityksen, samoin kuin kakkossinkku ”The Prodigal Ones”. Jo vuonna 2022 ensimmäisen kerran livenä esitetty ”Ànv”-nimikkokappale oli Fabienne Ernin tähtihetki hänen tulkitessaan kauniin kappaleen lavalla yksin.
Niin ikään vuonna 2022 ”stand-alone” singleinä julkaistut ”Aidus” sekä ”Exile Of The Gods” esitettiin jälleen livenä vakuuttavalla tavalla, mutta erikoinen ratkaisu on se, ettei näitä hienoja biisejä sisällytetä vain noin 41 minuutin mittaisen albumin tavalliselle versiolle. Onneksi raidat tulevat kuitenkin löytymään digibook-version bonusraitoina. Toki tiivistämällä kokonaisuus saattaa olla ehyempi.
Keikan parasta antia tarjosi tällä kertaa setin keskivaiheilla esitetty nelikko ”A Rose For Epona”, ”Epona”, ”Ànv” ja ”Aidus”. Klassinen ”A Rose For Epona” on yksi Eluveitien tunnistettavimmista kappaleista ”The Call Of The Mountainsin” ja ”Inis Monan” ohella, jotka ovat pakollinen osa jokaista bändin settilistaa. Leikkisä ja kansanmusiikista ammentava tarttuva ”Epona” toimii myös livenä mainiosti ja sai yleisön hyppimään.
Eluveitielta on tullut kuitenkin nähtyä aiemmin parempia esityksiä. Välillä tuntui sille, että kokonaisuutta katsoen kyse oli enemmän rutiininomaisesta suorittamisesta kuin aidon mielekkäästä esiintymisestä. Bändi Erniä lukuun ottamatta tuntui paikoin olleen ”vain töissä”, enkä valitettavasti ole yksin tämän mietteen kanssa. Ainoa alkuperäisjäsen ja keulamies Chrigel Glanzmann jakoi kuitenkin lopuksi asianmukaiset kiitokset lämppäreille, crew’lle ja yleisölle, jättäen positiivisen mielen.
Tunnin ja 25 minuutin mittainen esiintyminen oli sopiva pläjäys perinteistä folkmetallin sanomaa ja ”Ànv”-studioalbumista on lupa odottaa ehyttä kokonaisuutta tämän live-esiintymisen perusteella.
Kulttuuritalon aulassa sijainneet merchandise-tiskit palvelivat faneja pitkään vielä keikan päätteeksi ja levyt, vaatteet ja moninaiset keräilytuotteet löysivät uusia omistajia. Toivottavasti muutokset kokoonpanon suhteen saavat riittää hetkeksi ja Eluveitie saataisiin taas uudestaan Suomeen esiintymään!
Eluveitie on:
Chrigel Glanzmann – Vocals (lead), Guitars (acoustic), Mandolin, Uilleann pipes, Gaita, Bodhrán, Whistles, Harp
Kay Brem – Bass
Rafael Salzmann – Guitars (lead)
Alain Ackermann – Drums, Percussion
Jonas Wolf – Guitars (rhythm)
Fabienne Erni – Vocals (female), Celtic harp, Mandola
Lea-Sophie Fischer – Violin, Hurdy gurdy
Tällä keikalla mukana oli vielä:
Matteo Sisti – Bagpipes, Whistles, Guitars (acoustic), Mandolin, Uilleann pipes, Bodhrán, Hurdy gurdy
Raportti: Riku Juutilainen
Kuvat: Hannu Juutilainen ©Metalliluola
Intohimoinen livekeikoilla kävijä ja fyysisen musiikin raskaan sarjan keräilijä. Hifistä hullaantunut ja albumien teknisestä toteutuksesta kiinnostunut seikkailija, jonka sydän sykkii eniten Nightwishille, mutta tarkassa seurannassa on hard rockin ja perinteisen hevin monipuolinen maailma 70-luvun Black Sabbathista aina 2000-luvun sinfonisen metallin aaltoon asti kaikkine orkestereineen. Vapaa-ajalla ohjelmaan kuuluu frisbeegolf, jos radoille vain keikoilta ennättää.
Perinteisen raskaan rockin ja melodisen metallin ystävä. Livekeikkojen ja (vinyyli)levymusiikin suurkuluttaja. Musiikin ohella vapaa-aikaan kuuluvat viskiharrastus ja frisbeegolf. Kamera on mukana keikalla kuin keikalla.
