Viime vuonna uransa aktiivisen osan paketoinut (tai kunnes toisin todistetaan) legendaarinen Kiss julkaisi toisen studiolevynsä ”Hotter Than Hell” lokakuussa 1974, joten LP:n saavuttaessa klassisen ”miehen iän”, on hyvä ottaa albumi tarkempaan syyniin.
Näin jälkeenpäin katsottuna on hämmentävää, että yhtyeen omaa nimeä kantanut debyytti julkaistiin vain reilut kahdeksan kuukautta aiemmin saman vuoden helmikuussa, joten Kiss ei jäänyt ensimmäisen teoksensa jälkeen makaamaan laakereillaan.
Albumi käynnistyy Paul Stanleyn laulamalla ”Got To Choosella” ja tarjolla on heti Kiss-klassikko. Komea rokkari jyrää eteenpäin taatulla nivustaive-riffillä, komeiden stemmalaulujen soidessa yllättävän nätisti. Kaiken kruunaa Ace Frehleyn tavaramerkkisoolo. Loistava avaus.
Frehleyn säveltämä ”Parasite” jatkaa toisena Kiss-klassikkona. Frehley ei tässä vaiheessa vielä luottanut kykyihinsä laulajana, joten kappaleen vokaalit hoitaa Gene Simmons. Biisi on mahtavaa menoa alusta loppuun, ei vähiten huikean riffinsä sekä Acen hienon kitarasoolon ansiosta.
”MTV Unpluggedin” myötä uuden elämän saaneen ”Goin’ Blindin” myötä laadukas linja jatkuu. Simmonsin yhdessä vanhan bändikaverinsa Stephen Coronellin (Wicked Lester) kanssa säveltämä synkkä rakkaustarina 93-vuotiaan miehen ja 16-vuotiaan neidon tuhoon tuomitusta suhteesta on tyylillisesti ja sanoituksiltaan erilaista, mitä bändiltä on totuttu kuulemaan. Alun perin ”Little Lady” -nimeä kantanut kappale on kestänyt ajan hammasta yllättävän hyvin, ei vähiten komeiden melodioiden saattelemana. Tuttuun tapaan Acen kitarasoolo on täynnä taattuja ”Aceismeja”.
”She looked good, she looked Hotter than Hell”.
Alkuun räväytettiin heti kolme Kiss-ikivihreää, joten miksi tyytyä tähän? Albumin nimibiisi on puhdasta rokkikiimaa, koska Paul ”Paukka” Stanley yksinkertaisesti tietää nämä jutut. Viimeistään tässä vaiheessa on selvää, että Kissin toinen levy ei tule olemaan se kuuluisa ”vaikea toinen albumi”, sillä sen verran tasokasta materiaalia bändi tarjoilee.
”Let Me Go Rock ‘n’ Roll” – hetkinen… onko kyseessä Greatest Hits? Bändi rysäyttää kehiin loistomateriaalia toinen toisensa perään ja mikä siinä, sillä sen verran huikea rock-rypistys tämä Genen laulama runttaus on. Acen kitarointi on täydellistä ja ilmakitarointi-näkökulmasta biisin soolo sekä kitaralicksit ovat huikeaa kamaa.
Tähän saakka ”Hotter Than Hell” on ollut Kiss-fanin märkä uni, mutta levyn jälkimmäinen puolisko käynnistyy oudommalla sävellyksellä, eli Simmonsin ”All The Waylla”. Kappale on asiallinen rokkari, mutta totuuden nimissä on todettava, ettei se ole samaa tasoa, kuin sitä edeltäneet viisi klassikkoa.
Pienen hengähdystauon jälkeen Kiss lyö jälleen tallan pohjaan iskiessä kehiiin Simmonsin laulaman ”Watchin’ Youn”. Huikea riffi ja Acen ”Ässä-lickit” takaavat sen, että tämä mestariteos ei ole menettänyt voimaansa kuluneen 50 vuoden aikana.
Tähän saakka kaikki materiaali on ollut voimakaksikko Stanley-Simmonsin laulamaa, mutta nyt on aika päästää irti bändin kissamies, eli komeasta raspistaan tunnettu rumpali Peter Criss. ”Mainline” kuuluu Kiss-mittakaavalla osastoon harvemmin kuullut -biisit. Faces ja Rod Stewart tulevat auttamattomasti mieleen tästä rokkarista.
Stanleyn säveltämä ja laulama ”Comin’ Home” sai ”Goin’ Blindin” tapaan uuden elämän Kissin ”MTV Unplugged” -keikan ja levyn kautta reilut 20 vuotta myöhemmin. Kappale on kuin tehty autolla ajamista varten. Aurinkoinen päivä, avoauto ja tyhjä tie edessä. Kiss ja ”Comin’ Home”. Täydellistä. Raita herättää kyseisen mielikuvan ja sovituksen loppupuolen modulaatio on yhä koukuttava.
Päätöksenä kuullaan toinen Frehleyn sävellys ja toinen Crissin laulama kappale ”Strange Ways”. Kappale on lakonista Ace-riffittelyä, joka on omalla ruokottomalla tavallaan hämmentävän tarttuvaa. Frehleystä puhuessa, kitarointia ei voi ohittaa, sen verran huikea kattaus miehen tavaramerkkejä vyörytetään kuulijan korviin kitarasoolossa, jota pidetään yhtenä Acen uran parhaista.
”Hotter Than Hell” on levy, joka sisältää laskutavasta riippuen seitsemän tai kahdeksan Kiss-klassikkoa. Mitä tästä voi muuta sanoa kuin sen, että bändi oli tuossa vaiheessa uraansa todella kovassa iskussa.
Debyytin tavoin ”Hotter Than Hellin” tuotannosta vastasi kaksikko Kenny Kerner ja Richie Wise. Tuotannollisesti LP on edeltäjäänsä tanakampi paketti, ja soundimaailmaltaan tummempi. Se levy, jossa tuotanto ja sisältö kohtasivat toisensa, odotti vielä tulevaisuuden KISStoryssa omaa ”tuhohetkeään”, mutta pienistä puutteista huolimatta on ”Hotter Than Hell” on kestänyt ajan hammasta hyvin.
Kaupallisessa mielessä albumista ei tullut bändin himoitsemaan läpimurtoa, sillä se nousi USA:n listoilla parhaimmillaan sijalle 100 ja kultalevyn edellyttämä 500 000 kappaleen myynti toteutui vasta vuonna 1977.
Seuraavaa Kiss-studiolevyä saatiin odottaa kokonaista viisi kuukautta, sillä jo maaliskuussa 1975 bändi julkaisi ”Dressed To Killin”. Tämä tarkoitti 13 kuukauden sisällä kolme studiolevyn tahtia. Kunnioitettava suoritus.
9+/10
Ilkka Järvenpää
1. Got To Choose
2. Parasite
3. Goin’ Blind
4. Hotter Than Hell
5. Let Me Go Rock ‘n’ Roll
6. All The Way
7. Watchin’ You
8. Mainline
9. Comin’ Home
10. Strange Ways
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluolan arvio, Ilkka Järvenpää.){kind=link}