Syyskuussa 1984 Kiss julkaisi laskutavasta riippuen studioalbumin numero 12. Bändi oli vuotta aiemmin herännyt uudelleen ”henkiin” riisuen maskinsa ja julkaissut hitiksi nousseen ”Lick It Up” -levyn. Tämä ei tapahtunut ilman takapakkeja, sillä ”Lick It Upilla” suurimmaksi osaksi biisien teosta vastanneen soolokitaristi Vinnie Vincentin ja yhtyeen tiet erosivat kiertueen jälkeen erinäistä syistä. Tilalle palkattiin Mark St. John, jonka paperilla piti omata myös taitokapasiteettia edeltäjänsä tavoin.
Näihin aikoihin toinen nokkamies Gene Simmons innostui Hollywoodin tähtiloisteesta ja alkoi rakentaa uraa näyttelijänä. Toisaalla toinen Kiss-veturi Paul Stanley oli elämänsä iskussa. Mitä tästä TV:stä (vanha liitto tietää) tutusta levystä sitten jäi jälkipolville käteen? Hypätään 40 vuoden taakse ja otetaan asiasta selvää.
”Animalize” käynnistyy huikeasti ”I’ve Had Enough (Into The Fire)” -runttauksen myötä Stanleyn laulaessa hämmentävän vakuuttavasti. Eric Carrin tuplabasarien voimalla eteenpäin puskeva tykitys on komea avaus, joka ei ole menettänyt vuosien varrella yhtään voimastaan.
Seuraavaksi kuullaan yksi historian tunnetuimmista Kiss-biiseistä, Stanleyn yhdessä hittitehdas Desmond Childin kanssa säveltämä ”Heaven’s On Fire”, joka on Paulin avoimessa G-vireessä olevasta komppikitarasta lähtien puhdasta korvakarkkia.
”Oh babe, I wanna put my log in your fireplace”
Levyn kolmanteen biisin saatiin odottaa, että Kissin oma demoni päästettiin vapaaksi ja ”Burn Bitch Burnin” myötä Gene on valmis tunkemaan halkonsa jokaiseen kaminaan, josta vain pulssi löytyy. Idioottimainen Simmons-riffi yhdistettynä lyriikoihin, jotka keskittyvät rankaisuun ilman rasvaa on puhdasta testosteroinin kyllästämää seksiä. Tähän ei pysty kuin Gene.
Simmonsin kaminakierroksen jälkeen on aika päästää jälleen Paul vapaaksi ”Get All You Can Taken” myötä. Tarttuva sävellys on ylistys rock-maailman ajatukselle yksi elämä, yksi mahdollisuus.
LP:n A-puoli päättyy Genen nivustaive-riffin ympärille rakennettuun ”Lonely Is The Hunteriin”. Kyseessä on kiva rokkari, mutta jopa kovin Simmons-fani on todennäköisesti tässä vaiheessa valmis tunnustamaan, että ”Animalize” elää Stanleyn biisien varassa.
B-puoli starttaa komeasti Carrin tuplabasarien voimalla eteenpäin kulkevan ”Under The Gunin” myötä. Stanley on totaalisen liekeissä, laulaen upeasti. Jos jotain valittamista, niin St. Johnin kitarasoolojen mitäänsanomattomuus on viimeistään tässä vaiheessa valitettava tosiasia. Kaukana ovat Ace Frehleyn elämää suuremmat ilmakitara-lickit tai Vinnie Vincentin taikuruus. Lisäksi Markin kitaran soolosoundi on luvalla sanottuna surkea.
Stanleyn ilmiliekki saa jatkoa loistavan ”Thrills In The Nightin” myötä. Uransa huippua laulajana elänyt mies on yksinkertaisesti huikeassa iskussa. Mahtava biisi, erinomaista vokalisointia ja huikea riffi, lopputulos on jotain maagista.
”Animalizen” kaksi viimeistä biisiä on säästetty Genelle. Valitettavasti. ”While The City Sleeps” sekä ”Murder In High-Heels” ovat heikkoja Simmons-biisejä ja niiden tasoero Stanleyn kappaleisiin on valtava. Knoppitietona voi todeta, että ”Murder In High-Heelsin” (samoin kuin ”Lonely Is The Hunterin”) soolot soitti tässä vaiheessa vielä tuleva Kiss-kitaristi Bruce Kulick ja sen myötä nämä ovat luokkaa parempia, kuin St. Johnin aiemmat räpellykset.
Yhdeksän biisiä, joista viisi on Stanleyn ja neljä Simmonsin laulamia on hämmentävän epätasainen kokonaisuus. Paul on mielettömässä iskussa, mutta toisaalta Simmons tuntuu huitovan vasurilla sinnepäin. Tästä epätasapainosta huolimatta ”Animalize” pystyi jatkamaan ”Lick It Upin” aloittamaa uutta nostetta maskittoman Kissin uralla, ollen kaupallinen menestys.
Pitsäsoitto oli minulle ensimmäinen askel Kissin maailmaan ja tästä alkoi läpi elämäni läpi kulkeva rakkaus kyseistä yhtyettä kohtaan, eli tämä on kaikista heikkouksista huolimatta puhdasta parhautta.
8/10
Ilkka Järvenpää
1. I’ve Had Enough (Into The Fire)
2. Heaven’s On Fire
3. Burn Bitch Burn
4. Get All You Can Take
5. Lonely Is The Hunter
6. Under The Gun
7. Thrills In The Night
8. While The City Sleeps
9. Murder In High-Heels
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluolan arvio, Ilkka Järvenpää.){kind=link}