Kirja-arvostelu: Amorphis (Markus Laakso 2015)

MAINOS:




Suomen yhden menestyneimmän metalliyhtyeen Amorphiksen huikea tarina nousuineen ja laskuineen on viimein saatu kansien väliin. Markus Laakson lähes 4-vuotinen urakka on surullisen kaunis kuvaus yhtyeen eri vaiheista. Laakso eikä itse yhtye säästele sanoissaan ja lähes kaikki kivet käännetään levytyssopimuksista aina yhtyeen sisäisiin ongelmiin asti. Vaikka Amorphiksen historia onkin ollut levymyynnillisesti ja suosiossa mitattuna menestyksekäs, niin vastoinkäymiset ovat varjostaneet yhtyettä aina viime vuosiin saakka, kunnes aurinko tuntuu viimeinkin asettautuneen yhtyeen ylle.

Toimittaja / muusikko Markus Laakso on monelle suomalaiselle tuttu nimi Kuolemanlaakso sekä Chaosweawer yhtyeistä. Laakson idea kirjan kirjoittamiseen lähti vuonna 2006. Itse työprosessi kesti noin 3,5 vuoden ajan, joka oli kirjoittajan itsensä mukaan erityisen raskas mutta palkitseva. Kirjan tekstit pohjautuvat laajoihin henkilöhaastatteluihin bändin nykyisistä ja entisistä jäsenistä managereihin sekä taustavaikuttajiin asti. Aineistona käytettiin myös lehtijuttuja sekä muutamaa alan legendaarista kirjaa.

image

Kirjan ulkoasu on pelkistetyn tyylikäs ja teksti helppolukuista. Kirjan tarinaa värittävät mielenkiintoiset valokuvat, jotka yhdistävät tekstiä ja ajatuksia hienolla tavalla. Keskivaiheilla oleva kuvakollaasi on myös erityisen mielenkiintoista katseltavaa. Arvostan Laakson tyyliä kirjoittaa. Lauserakenteet ovat selkeitä ja kerronta on kronologisesti etenevää. Turhia aikakausihyppyjä vältellään ja mielenkiinto on langetettu kirjaan alusta aivan loppuun saakka.

Oma suhteeni Amorphikseen alkoi kirjoittajan kanssa täsmällisen samalla tavalla eli Metalliliiton Klaus Flamingin johdolla. Nämä 90-luvun alkuvuodet flanellipaitoineen ja death metal – aaltoineen lokeroivat Amorphiksen syvälle peruskallioon. Vaikka yhtye kehittyikin hiukan eri suuntaan oman musiikkimakuni kanssa, niin Amorphis on aina osa nuoruuttani ja uuden levyn myötä fanituskin kuin heräsi uudelleen henkiin.

Kirjan alku Amorphiksen esiasteista ja aina yhtyeen perustamisen saakka ovat mielenkiintoista luettavaa. Hyvän rock-kirjan tunnusmerkkejä on se, että aivan kuin kirja pakottaisi laittamaan lukuhetkellä olevan aikakauden levyn soittimeen. Näin tapahtui itsellänikin ja koko Amorphiksen tuotanto tuli kuunneltua kirjan lukemisen ohella lävitse. Biisejä ja levyn teemoja avataan yllättävänkin paljon. Tuotannollisiin seikkoihin sekä itse tuottajiin paneudutaan myös riittävässä mittakaavassa. Kirjassa esiintyy myös muita yhtyeitä, mutta herrasmiesmäisesti suuremmilta paljastuksilta lukijat säästetään.

Vaikka Amorphiksen tarina on omalla tapaa surullista luettavaa, niin yhtyeen intohimo musiikkiaan kohtaan on ollut voimavara millä eri aikakausista on selvitty eteenpäin. Kiertuekokemukset alkoholintäytteisellä elämällä sekä maltillisella sekoilulla avaavat yhtyettä enemmän kuin uskoisikaan. Bändin sisäiset ristiriidat sekä henkilöiden omat ongelmat ovat inhimillisiä vaikka ne suoraan kerrotaankin. Oikeastaan mikään ei tule yllätyksenä, vaikka Amorphiksen maine suuren yleisön silmissä on ollutkin kiiltävän puhdas.

Vajaa 400-sivuisen kirjan lukee helposti parissa päivässä lävitse. Vaikka et yhtyeen suuri fani olisikaan niin Amorphis-kirja on iso osa suomalaista metalliperintöä ja suosittelen sen omaan kirjahyllyyn hankkimaan. Pinnallisesti rock-tähden elämä voi tuntua kadehdittavalta, mutta kirjan luettuasi mielipidettäsi varmasti koetellaan. Onneksi voimme nauttia kovan työn tuloksista yhtyeen musiikista, jonka death metal juuret ovat kulkeutuneet itämaisvaikutteiteista aina proggressiviisin sävyihin asti. Viime vuosina yhtye tuntuukin löytäneen sisäisen voimavaran ja vahvuuden, joka heijastuu mielestäni parhaiten viimeisimpään ”Under The Red Cloud” albumiin.

 

Juha Karvonen


Kuvat: Relapse sekä Amorphis-kirja (Markus Laakso 2015, Like Kustannus Oy)

image

Profiili |  + artikkelit

Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-