[three_fourth]Levymessujen tarkoitus on kerätä pääosin musiikin ystäviä yhteen tekemään uusia löytöjä sekä kartuttamaan vanhaa kokoelmaa. Taannoin Hyvinkään messuilla levylaaria selatessa sormeni pysähtyivät albumiin, jonka kansitaide säväytti välittömästi. Valkoisen ratsun selässä, hautausmaalla ratsastava, haarniskaan pukeutunut mies. Taustalla korpit väistelevät salamoita, asia selvä. Tämä levy saa uuden kodin.
Kingdom of Sorrow on Yhdysvaltalainen, vuonna 2005 perustettu bändi. Tämä yhtye oli ennen ostopäätöstä tyystin tuntematon allekirjoittaneelle ja levyn musiikillinen sisältö oli täysin yllätys levyn kannen herättämiä mielikuvia vasten. Ajatukseni sankarihevistä karisivat kun kiekon laittoi soimaan. Kingdom of Sorrow’n perustivat Hatebreedin keulamies Jamey Jasta sekä Down/Crowbar-kitaristi Kirk Windstein ja tyylilajiksi muokkautui jäsenistö huomioiden yllätyksettä sludge metal. Kaverit jäljittelevät kovasti Panteraa, mutta tällä esikoislevyllä jäädään todella kauas siitä tasosta.
Levyn aloittaa kappale ”Hear This Prayer For Her,” jossa kitarasoundit tärähtävät heti alusta alkaen tajuntaan matalalta kuin tuomion tunnelit. Raskas laulu lähtee mukaan ja antaa sinänsä hyvän maun heti kättelyssä suuhun. Mutta niin kuin hyvin ominaista tälle genrelle on, ote jotenkin karkaa rukkasesta kappaleen edetessä loppua kohden. Biisi poukkoilee joka suuntaan, mutta minkäänlaista tartuntapintaa ei tähän loppujen lopuksi saada. “Grieve A Lifetime” ja tehokkuus kestää jo hieman pidempään, tähän raitaan on saatu sisällettyä jopa kitarasoolo. Kolmannen kappaleen jälkeen on oikeastaan jo käynyt selväksi, että yllätyksiä tämä albumi ei tule alun määrittelemään tyylisuuntaan tarjoamaan.
Kitarasoundi pidetään todella matalalla ja sen kadotessa basson ja vokaalien taakse, riffien ulosantia on paikka paikoin vaikea erottaa. Sooloille yhtye ei ole kovin kummoisesti antanut sijaa, tai sitten kun niiden aika on, niin panostus on ollut kyllä erittäin heikkoa. Lauluosuudet kulkevat alusta loppuun kuin kiskoilla, eli Jamey Jasta pitää omalla jämäkällä ulosannillaan tonttinsa puhtaana. Mitä nyt niihin yllätyksiin tulee, niin kuitenkin yhden pienen sellaisen yhtye tarjoaa kahdeksannella raidalla “Screaming Into The Sky”. Yllättäen kappale on balladi, joskin rankemmalla särmällä, mikä toimii hyvin. Biisi on levyn pisin vajaan kuuden minuutin kestolla, mutta raina pitää kuitenkin saman ideansa lähes loppuun asti ja siten on melko helppo kuunneltava.
Albumille kertyy mittaa sopivat reilut 38 minuuttia, ja yhdentoista kappaleen lätylle se on riittävästi. Levyltä löytyy myös makoisia hetkiä, missä riffittely ja vokaalit saavat temmattua kuuntelijan mukaansa, mutta surullisesti nämä eivät jaksa kantaa yhtäkään kappaletta lähtötelineistä aina kalkkiviivoille saakka. Tuotannollisesti moitittavaa saa ainoastaan kitaroiden hävittäminen laulun ja rumpujen varjoon. Toisaalta yhtye kun on virittänyt kitarasoundit todella matalalle, olisi niitten etualalle nostaminen ollut myös todella paha virhe. Bändi voisikin koittaa esimerkiksi siirtymistä enemmän thrash-genren piiriin, nimittäin kyllähän näillä otteilla olisi mahdollista rakentaa oikein mallikas albumi siinä tyylilajissa. Kiekko toimii eittämättä esimerkiksi kavereitten saunaillassa, mutta levy on syytä laittaa soimaan vasta siinä vaiheessa iltaa kun on siirrytty keskustelussa lempiyhtyeistä tyystin muuhun aiheeseen. Aamuyöstä kaljanhuuruisen örinän sekaan levy sekoittuu mukavasti. Lopuksi on syytä palata alkuun eli kansitaiteeseen. Yhtyeiden elinehtona on suurimmaksi osaksi levymyynti ja siihen liittyvä mainostaminen. Tässä tapauksessa pelkästään loistava kansitaide hankki uuden kuluttajan. Heikkoa sisältöä tämä ei tietenkään korvaa, mutta on pisteytyksessä otettu huomioon.
6/10
Jussi Krannila
[/three_fourth] [one_fourth_last]
1. Hear This Prayer For Her
2. Grieve A Lifetime
3. Piece It All Back Together
4. Lead Into Demise
5. Demon Eyes (Demonized)
6. With Unspoken Words
7. Free The Fallen
8. Screaming Into The Sky
9. Lead The Ghosts Astray
10.Begging For The Truth
11.Buried In Black[/one_fourth_last]
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arviossa.){kind=link}