Neljä vuotta loistavan ”The Puppet Masterin” jälkeen King Diamond julkaisi vuonna 2007 edelleen viimeisimmän ja aikanaan kovasti odotetun 12.studioalbuminsa ”Give Me Your Soul…Please.” Bändin kokoonpano oli pysynyt samana jo useamman vuoden ja homma kasattiin tuttujen kuvioiden päälle sekä tutuissa studioissa nyt 60-vuotisjuhlaa viettävän kitaristi Andy LaRocquen toimiessa tuottajana.
Periaatteessa palasten pitäisi siis olla enemmän kuin kohdallaan. Biisit eivät juuri poikkea King Diamondin vakiotyylistä. Syntikat loihtivat kauhunuotteja perinteisten LaRoqcuen kitarariffien päälle, King vetää pääroolia tutulla operettityylillään välillä uskomattoman korkealta ja ajoittain selkäpiitä karmivan matalalta. Jokin olennainen silti puuttuu heti alusta alkaen.
Jos perinteinen King Diamond-levyn hyytävä avausintro alkaa minuutin kohdalla tuntua liian pitkältä, jotain on pielessä. Osaksi syyttävä sormi osuu levyn kulmakiveen eli tarinaan, joka ei yksinkertaisesti ole edellisen levyn – tai Kingin parhaimpien tuotosten – veroinen. Näitä kirottuja pikkutyttöjä on esiintynyt Kingin tarinoissa jo riittävästi aiemmin eivätkä tueksi haetut kelluvat päät ja mustat hahmot riitä kantamaan hommaa loppuun saakka. Se Kingin levyiltä yleensä aina välittyvä loistava kauhutunnelma jää pinnalliseksi.
Musiikillisesti liikutaan myös liian turvallisella alueella. Tämän kaiken King Diamond on tehnyt jo aiemmin ja selvästi paremmin. Edellisen levyn dramaattisten ja iskevien ”Blood To Walkin” tai ”The Puppet Masterin” veroisia kappaleita ei yksinkertaisesti tältä levyltä löydy. Lisäksi kitaroissa ei ole riittävästi terävyyttä ja ne viimeisen päälle hiotut melodiakuviot jäävät kuulematta. Tuotannossa ei ole aikaisempien levyjen tapaan potkua vaan soundi on oudon muovinen sekä vaisu, kun Kingin musiikki nimenomaan vaatii rankkuutta ja volyymin nostamista.
Jotkut fanit ovat myös kritisoineet King Diamondin laulua tällä levyllä. Ehkä lievää varman päälle ottamista on havaittavissa, mutta ei albumi päämiehen tulkintaan kaadu. Hyvät kappaleet sekä loppuun saakka mietityt ideat ovat yksinkertaisesti jääneet toteutumatta. Lopputuloksena on varsin geneeristä heavy metallia, joka ei King Diamondin tasoiselle artistille voi olla riittävä saavutus.
Väistämättä välityöksi jääneen ”Give Me Your Soul…Pleasen” julkaisusta on kulunut jo yli 15 vuotta. King on lupaillut uutta albumia ilmestyväksi jo kauan ja ensimmäinen single ”The Institute” -albumilta ilmestyi kolme vuotta sitten, Toivon mukaan kirotuilta kukkuloilta saadaan kuultavaksi jälleen ykkösluokan materiaalia.
6+/10
Ville Krannila
1.The Dead
2.Never Ending Hill
3.Is Anybody Here?
4.Black Of Night
5.Mirror Mirror
6.The Cellar
7.Pictures In Red
8.Give Me Your Soul
9.The Floating Head
10.Cold As Ice
11.Shapes Of Black
12.The Girl In The Bloody Dress
13.Moving On
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}