[three_fourth]Kaleidobolt on vuonna 2014 perustettu Helsinkiläinen voimatrio, joka on ollut mahdolista bongata omien keikkojen lisäksi mm. Jex Thothin, St. Vituksen ja Blue Pillsin lämppärinä. Keikkailun lisäksi bändi on ehtinyt varsin lyhyen historiansa aikana äänittämään 14.8.15 julkaistavan, ytimekkäästi Kaleidoboltiksi nimetyn debyyttilevyn. Tämän levyn sai Metalliluolan toimittaja käsiinsä ja sen arvioiminen osoittautui haastavaksi, mutta miellyttäväksi tehtäväksi.
Kaleidobolt avaa levynsä alkuaikojen Black Sabbathin ja Kingston Wallin äpärälapselta kuulostavalla Rocket to the moonilla. Kipale sisältää useita mainioita Sabbath-henkisiä riffejä ja on pakko todeta, että kitaristi-vokalisti Sampo Kääriäinen kuulostaa varsinkin kipaleen rauhallisessa väliosassa melkoisesti nuorelta Ozzylta,. Mahtava avaus, joka huipentuu biisin lopussa olevaan loppurymistelyyn. Toisena kipaleena bändi heittää peliin lisää Sabbath-henkisyyttä viisussa Momentum. Hyvin Tony Iommi-henkisellä riffillä varustettu kappale on mainio runttaus, joka pistää vanhan liiton miehen etsimään automaattisesti kylmää kaljaa. Vajaan kolmen minuutin runttauksen jälkeen orkesteri suuntaa kipaleen aivan muihin tunnelmiin pitkän fiilistely-osan myötä. Bändi ei tyydy tähän, vaan Herrat nostavat yli seitsemän minuuttisen biisin tunnelman vielä kappaleen lopussa uudelleen kattoon mainion riffittelyn ja pitkän kitarasoolon myötä. Erityismaininta on annettava kappaleen lopussa olevan mainion kitarasoolon alla jylläävän rytmisektion (Marco Menestrinna, basso ja Valtteri Lindholm, rummut) yhteistyölle: tarjolla on melkoista korvakarkkia.
Levyn kolmas biisi Into the Crevasse starttaa rauhallisesti, mutta pian Kaleidobolt suuntaa härskisti suoraan Spacerockin perimmäisiin fiiliksiin rokaten välillä hyvinkin Hawkwind-hengessä. Levyn neljäs biisi, nerokkaasti nimetty Liskodisko, nosti odotukset jo pelkällä nimellään korkealle. Kappale alkaa pitkällä jazz-henkisellä jamilla, liukuen siitä pitkän intron myötä kohti Liskodiskoa, jossa house bändinä soittaa pitkälle Acid tripille unohtunut Cream. Jälleen kerran Kaleidobolt pystyy lataamaan biisin monia erilaisia tunnelmia ja vaikka välillä tuntuu siltä, että homma karkaisi käsistä näin ei kuitenkaan tapahdu.
Lähes 8 minuuttia pitkän Liskodiskon jälkeen Kaleidobolt tarjoaa viidentenä biisinä mainion bassoriffin myötä vastustamattomasti eteenpäin puskevan Mountain manin. Bändi ei vieläkään suostu lipeämään tasostaan, vaan rokkaa yhä vastustamattomasti. Loistava debyyttilevy päättyy hiipien käynnistyvään massiiviseen Showdowniin. Kyseinen instrumentaali-biisi on mainio päätös tälle hienolle levylle.
Tässäpä se oli: 6 biisiä ja 42 minuuttia mainiota pörinää ja häröilyä. Pakko todeta, että Kaleidoboltin debyytti on häkellyttävän hyvä levy. Trion soundi on hyvällä tapaa live-henkinen ja sopivasti retro ainakin minun makuuni. Mikäli Ozzyn aikainen Black Sabbath, Hawkwind, Cream ja Kingston Wall kolahtavat, niin Kaleidobolt sopii sinulle. Levyä voi myös suositella jokaiselle Stoner rockista ja psykedelisestä raskaasta rokista tykkäävälle. Itse voin todeta, että Kaleidobolt oli minulle uusi tuttavuus, mutta voin jo nyt ennustaa, että ystävyydestämme tulee pitkä. Loistava debyyttilevy, joka nostaa odotukset bändin uran suhteen melkoisen korkealle.
9/10
Ilkka Järvenpää
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
01 Rocket To The Moon
02 Momentum
03 Into The Crevasse
04 Liskodisko
05 Mountain Man
06 Showdown[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
 levyarvio - Metalliluola){kind=link}