Heavy metallin instituutioihin Black Sabbathin ja Iron Maidenin kanssa kuuluva Judas Priest jatkaa marssiaan ja tunne bändin astellessa jälleen kerran lavalle oli kunnioituksen ja nostalgian sävyttämä. Vaikka viimeiseksi povattu ”Epitaph”-kiertue päättyi jo yli kolme vuotta sitten, niin vain Pappi jatkaa ja viime kesän “Redeemer Of Souls”- pitkäsoiton jatkoksi suunnistettiin uudelle kiertueelle. Mikäs siinä kiertäessä kun lähes täysi Jäähalli oli paikalle saapunut seuraamaan veteraanien esitystä. Ylälehtereillä vaikutti olevan tyhjempää, mutta vastaavasti kenttä ja paremmat istumapaikat oli loppuun myyty.
”Redeemer Of Souls” on osoittautunut yllättävän vahvaksi lisäykseksi Priestin mittavaan diskografiaan ja siltä soitetut neljä biisiä istuivat hyvin settiin klassikoiden rinnalle. Ja klassikoita riitti aina ”Metal Godsista” ”Victim Of Changesiin” ja ”Turbo Loveriin.” Välissä soitettiin fanien iloksi myös harvinaisempaa materiaalia kuten ”Defenders Of The Faithilta” poimitut ”Love Bites” ja ”Jawbreaker.”
Settilista noudatteli aikaisempaa kiertuetta kuitenkin sillä positiivisella yllätyksellä, että Helsingissä soitettiin kaksi kappaletta enemmän kuin edellisellä keikalla Oslossa ja muutenkin ensimmäistä kertaa Euroopassa bändin viime aikojen täyspitkä setti. Priestin esiintyminen oli ammattitaitoista suorittamista. Ehkä lievä rutiininomaisuus paistaa jo läpi, mutta homma toimii kuitenkin niin korkealla tasolla, ettei satunnaisia virhenuotteja tai torsoksi jääneitä kirkaisuja katso kovin pahalla silmällä. Kaiken kaikkiaan yhtye vaikutti olevan paremmassa vireessä kuin kolme vuotta sitten soitetulla edellisellä Suomen keikalla.
Rob Halford tarjoili vertahyytäviä huutoja, jotka upposivat yleisöön kuin se kuuluisa häkä ja miehen ikä huomioiden suoritus oli vähintäänkin kelvollinen. Satunnaisesti mutkia oiottiin ja efekteillä saatiin ääneen lisää tehoa, mutta näinhän se nykyään aina menee. Richie Faulkner ei edelleenkään kykene täysin K.K. Downingia korvaamaan, mutta kuten Halfordia aikanaan sijaistanut Ripper Owens, Faulkner on varmasti paras mies mahdottomaan tehtävään. Ainoa todellisen kritiikin aihe on musiikillisesti ja lauluesitykseltään kohtalokkaasti kompuroivan ”Painkillerin” jatkuva roikottaminen setissä, mutta yleisö oli sen aikana jälleen kerran täysin pähkinöinä, joten ei kaiketi tästäkään voi liikaa yhtyettä moittia.
Lavarekvisiittaan ei taustalla satunnaisesti näkyviä videoproduktioita lukuun ottamatta tällä kertaa paljoakaan panostettu, vaan konsertissa edettiin hyvin pelkistetysti. ”Epitaph” kiertueen liekinheittimet oli jätetty tällä kertaa kotiin. Visuaaliseen puoleen satsaaminen olisi varmasti paikannut hieman läpi kuultanutta rutiininomaisuutta ja soittajien vanhenemisen mukana tuomaa esiintymisen hidastumista sekä vähäeleisyyttä.
Oliko nyt siis esiripun lopullinen laskeutuminen ja kyseessä Priestin viimeinen Suomen keikka? Onko tulevan kesän AC/DC:n Hämeenlinnan esiintyminen tuon bändin viimeinen visiitti kotimaassa? Voi olla että näin on, tai sitten kolmen vuoden sisällä kohtaamme jälleen ja molempien yhtyeiden kanssa. Vetoja ei Priestin esiintymisen pohjalta varmasti vastaankaan jättäisi.
Keikka-arvio: Ville Krannila, Tomi Väänänen & Pete Alander
Setti:
1.Battle Cry (intro)
2.Dragonaut
3.Metal Gods
4.Devil’s Child
5.Victim Of Changes
6.Halls Of Valhalla
7.Love Bites
8.March Of The Damned
9.Turbo Lover
10.Redeemer Of Souls
11.Beyond The Realms Of Death
12.Jawbreaker
13.Breaking The Law
14.Hell Bent For Leather
Encore:
15.The Hellion/Electric Eye
16.You’ve Got Another Thing Comin’
Encore 2:
17. Painkiller
18. Living After Midnight
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
