”A Night With Rock Icons” teemalla Helsinkiin rantautunut hard rock-legenda Joe Lynn Turner on vieraillut maassamme kohtalaisen säännöllisesti. Herraa on tullut aiemmin todistettua toisten pitkän linjan veteraanien Glenn Hughesin ja Graham Bonnetin kanssa yhteisissä esiintymisissä, mutta nyt siis ensimmäistä kertaa puhtaasti soolona. Joillain aiemmilla kiertueen keikoilla oli nähty intiimimpiä akustisia teema-iltoja, joissa kappaleiden välillä Turner oli vastaillut kysymyksiin ja kertonut tarinoita pitkästä urastaan. Nyt kuitenkin oli luvassa perinteinen konsertti, jossa musiikki hoitaisi pääasiallisen puhumisen.
Turner on antanut viimeisiä vuosien aikana useita lausuntoja, joiden mukaan miehen tunnetuimman menneisyyden yhtyeen Rainbown reunion olisi käytännössä jo valmista kauraa ja nimet paperissa. Ritchie Blackmore ei ole näitä huhuja kommentoinut mitenkään, vaan valmistautuu jälleen julkaisemaan uuden albumin jo kohta 20 vuotta toiminnassa olleen renesanssiyhtyeensä Blackmore’s Night kanssa.
Turner sooloartistina ei juuri On The Rocksin kokoisia klubeja suurempia paikkoja pääse kiertämään, mutta Rainbow tietysti vetäisi aivan eri kaliiberin yleisöjä, joten näitä lausuntoja ei siinä mielessä ole aihetta ihmetellä. Turnerin setistä yli puolet koostuikin vuosien 1981–1984 materiaalista. Miehellä olisi soololevyiltäkin poimittavissa useita huipputulkintoja ja olisihan tässä ollut mahdollisuus promota äskettäin julkaistua varsin mainiota Rated-X albumia. Haaveeksi jäi ja Rainbow-kappaleiden vastaanotosta päätelleen ei tästä Turneria voi edes syyttää. Joen oman Rainbow-tuotannon lisäksi yleisölle soitettiin tribuutiksi Ronnie James Diolle esitetty ”Man On The Silver Mountain.” Turner tulkitsi varsinkin melodisemmat 1980-luvun alun helmet kuten ”Stone Cold” ja ”I Surrender” omaan välittömästi tunnistettavaan ja laadukkaaseen tyyliinsä.
Rainbow-materiaalin lisäksi poimintoja otettiin Deep Purplen klassikkokatalogista. Puhkisoitettu ”Smoke On The Water” oli onneksi setistä heivattu pois ja oli loistavaa kuulla Turnerin ainoan ja aliarvostetun Purple-teoksen ”Slaves & Mastersin” avauskappale ”King Of Dreams”. Kyseessä oli kiistatta yksi illan parhaista esityksistä. Aiemmilla keikoilla on soitettu Turnerin ainoalta Yngwie Malmsteen-levyltä ”Odyssey” kahta biisiä, mutta nyt ne jäivät kuulematta. Tämä jäi kieltämättä hieman itseäni harmittamaan.
Keikka kesti vajaat 1h 20 min ja sisälsi 13 kappaletta. Suunnitellusta settilistasta oli ”Long Live Rock’n’Roll” ja ”Power” tiputettu pois. Ei mitään kovin tähdellisiä missauksia, vaikka se 2-3 extrabiisiä olisi mahtunut iltaan hyvin vielä. Hiukan lyhyeksi siis jollain tavalla jäi. Turner on karismaattinen esiintyjä ja onnistui hyvin ottamaan yleisön haltuunsa. Muutamat tarinatkin kappaleiden taustoista kuultiin, joskin aiemmillakin Suomen keikoilla näitä samoja tarinoita on kuultu. Jo 60 vuotta täyttäneen vokalistin ääni on yhä huippuluokkaa ja korkeatkin kohdat taittuvat edelleen hyvin. Ainoastaan vokaalisesti todella vaativan ”Can’t Let You Gon” aikana oli huomattavissa pieniä ongelmia.
Ruotsalainen taustayhtye soitti pääasiallisesti hyvin, mutta harjoittelemattomuus kuului paikoitellen pieninä virheinä ja soolojakin vietiin välillä vain hiukan sinne päin. Toisaalta hommaan tuli inhimillisyyttä, eikä keikka todellakaan ollut kliinistä suorittamista, mutta jos valot sammuvat kesken kappaleen puoleksi minuutiksi ja heavyhistorian klassikkotulkintoja vedetään paikoitellen melkoisella hällä väliä-otteella ei iltaan voi täysin tyytyväinen olla. Pahiten tästä löysyydestä kärsi päätöskappale ”Highway Star,” joka tuntui parissa kohtaa leviävän täysin kuten ne kuuluisat Jokisen eväät. Ehkä tämä oli bändillekin merkki, että homma on paketissa ja oli aika lähteä kotiin. Ei siis aivan täyden kympin ilta, mutta hard rock-klassikoita on kuultu esitettävän kyllä paljon huonomminkin.
Lämmittelijöinä kuultiin Mika Järvistä akustisesti sekä ruotsalaista hard rock-pumppua Captain Blackbeard. Molemmat hoitivat osuutensa tyylikkäästi, mutta kohtalaisen hyvin täyttynyt On The Rocks päästi juhlat kunnolla valloilleen vasta pääesiintyjän astuessa lavalle.
Ville Krannila
1.Death Alley Driver
2.I Surrender
3.Perfect Strangers
4.Stone Cold
5.Jealous Lover
6.Street Of Dreams
7.Can’t Happen Here
8.King Of Dreams
9.Man On The Silver Mountain
10.Can’t Let You Go
11.Spotlight Kid
12.Burn
13.Highway Star
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
