Kai Hahtoa on kehuttu monissa yhteyksissä yhdeksi Suomen, ellei koko maailman parhaimmista metallirumpaleista.
Äärimmäisen tarkasti soittava ”Kaitsu” on tunnettu nykyään erityisesti Nightwishin rumpalina, mutta metallimusiikin puolella Hahto on jatkanut aktiivisena Wintersunissa ja tuoreimpana Darkwoods My Betrothedissa. Hahto vaikuttaa myös Aurissa.
Lisäksi Hahto soitti muun muassa Rotten Soundissa, Swallow The Sunissa, Trees Of Eternityssa ja underground-osastolta Arthemesiassa, Cartilagessa, Enochian Crescentissa, Vomituritionissa sekä Wingsissa. Näiden lisäksi Hahto on tehnyt useita eri vierailuja niin erilaisilla studioalbumeilla kuin livekeikoilla. Livenä Hahto on päässyt soittamaan esimerkiksi legendojen kuten Paul Di’Annon ja Joe Lynn Turnerin kanssa.
51-vuotias Hahto on edelleen rautaisen lujassa kunnossa ja soitto on ihailtavaa seurattavaa. Miehen työmoraali on kunnossa, sillä Hahto on joutunut perumaan muistikuviensa mukaan ainoastaan yhden esiintymisen vuoden 1987 jälkeen. Lähtökohta kotikaupungissaan Vaasassa järjestettyyn tuplakeikkaan ei ollut paras mahdollinen, koska Hahto oli jonkin sortin flunssassa.
Hahto kertoi, että jos kyseessä olisi ollut Wintersunin esiintyminen, olisi keikka jouduttu suurella todennäköisyydellä perumaan. Tästä huolimatta showt toteutuivat normaalisti ja ennen esiintymisiä järjestettiin meet & greet -sessiot VIP-lipun ostaneille konserttivieraille. Meet & greetissä innokkaimmat fanit pääsivät tapaamaan idolinsa kiireettömästi ja aikaa oli nimikirjoituksille ja yhteiskuville.
Mutta miten Vaasaan oikein päädyttiin? Tarina juontaa juurensa pari vuotta taaksepäin, kun Hahto meni lupaamaan Nightwishin manageri Toni Peijulle soittavansa keikan lavalla yksin rumpujen kanssa, jos sellainen järjestetään.
Peiju kumppaneineen järjesti ”Alone”-nimisen konsertin Helsingin Apollo Live Clubiin 3.2.2024 ja esiintyminen myi loppuun. Metalliluola jututti Apollon 2024 keikan yhteydessä Kaitsua ja haastattelu on luettavissa täältä. Aiempi Kai Hahton haastattelu löytyy täältä.
Apollon keikka oli menestys ja näin ollen uniikille konseptille mietittiin jatkoa. Vaasan Kulttuuritalo Fannyyn saatiin buukattua kaksi keikkaa ja koko elämänsä Vaasassa asuneen Kaitsun ura sai alkunsa nimenomaan Fannysta. Ensimmäinen lauantain konsertti myi loppuun ja toiselle sunnuntain keikalle olivat tervetulleita myös alaikäiset.
Kaitsu kertoi ”Alone”-keikoistaan seuraavasti:
”Alone on kunnianosoitus rumpumatkalleni ja tulevat keikat paluu juurilleni, sillä aloitin aikoinaan keikkailun 90-luvulla juuri Kulttuuritalo Fannysta muun muassa Cartilagen ja Misantropian kanssa. Tulevilla Vaasan-keikoilla tullaan kuulemaan musiikkia koko pitkän urani varrelta, mukaan lukien myös Nightwishin sekä Wintersunin uusimmilta albumeilta.”
Myös Kai Hahton poika Joonatan Hahto on rumpali ja lauteet lämmitteli uusi yhtye Diabolisher, rumpalinaan Joonatan. Vuonna 2022 Kouvolassa perustettu yhtye kuvailee musiikkiaan genreillä death, thrash ja black metal ja paikoin Slayerin mieleen tuonut soitto oli laadukasta.
Yhtye on julkaissut yhden kappaleen ja uran ensimmäinen single kantaa nimeä ”Ways To Mutilation”. Joonatan Hahton lisäksi yhtyeeseen kuuluu Vilho Vanhalakka, Antti Valojää, Joona Pennanen ja Jerri Saarinen. Diabolisher kannattaa ottaa seurantaan, sillä sinkku ja keikalla soitettu materiaali oli sen verran tiukkaa tavaraa.
Seuraavaksi oli Kai Hahton esiintymisen vuoro. Raikuvien aplodien kera lavalle saapunut Hahto asettui massiivisen kokoisen rumpusettinsä taakse, jota koristivat uudet bassorumpujen ”Alone”-kalvot sekä vielä Nightwishin ”Endless Forms Most Beautiful” -albumin (2015) teemaiset tomien sinivalkoiset DNA-kuvitukset.
Keikka käynnistyi Nightwishin ”Human. :||: Nature.” –albumin (2020)
”Music”-introlla, jota seurasi tuoreimman ”Yesterwynde”-pitkäsoiton (2024)
vaikuttava “An Ocean Of Strange Islands”. Todella monipuolisessa kappaleessa riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja sekä Hahto että yleisö olivat yhtä hymyä kappaleen aikana.
Kappale oli myös ensimmäinen ”Yesterwyndeltä” julkisesti livenä esitetty lohkaisu, tosin vain rummut soitettiin livenä ja kaikki muut instrumentit tulivat taustanauhalta. Yli yhdeksän minuutin kappaleen lopusta leikattiin pari minuuttia pois, sillä Troy Donockleyn soittama loppuosa ei rumpuja sisällä.
Moni saattaa tässä vaiheessa epäillä miten hyvin konsepti toimii. Keikkoja ei tarkoitettu missään tapauksessa ainoastaan rummuista kiinnostuneille, vaan keille tahansa hyvän musiikin ystäville. Kyseessä ei myöskään ollut rumpuklinikka, vaan ennemmin ”drum playthrough’n” seuraaminen livenä loistavan äänentoiston kera.
Seuraavaksi siirryttiin erilaisiin tunnelmiin, kun Kaitsu valikoi esityslistalle Swallow The Sunin kappaleen “New Moon” samannimiseltä vuoden 2009 pitkäsoitolta. Takaisin tuoreen Nightwishin palattiin, kun “The Day Of…” villitsi varsinkin eturivin innokkaimpia faneja. Kiinnitin kappaleen aikana huomiota Kaitsun otteisiin rumpukapuloista ja vaikuttavan näköisiin iskuihin symbaaleihin kertosäkeen aikana. Musiikille sai niin sanotusti kasvot ja oli hienoa nähdä, kuinka rummut tälle tarttuvalle kappaleelle on soitettu.
Hahto esitteli seuraavaksi yhteistyönsä muun muassa Kent Hillin ja Jimmy Westerlundin kanssa ja vuorossa oli Hillin melodisen AOR-rockin sooloalbumin singlelohkaisu “Nothing Left To Lose” samannimiseltä täyspitkältä. Hahto kertoi, että kappaletta on kiva soittaa, biisi saatiin tehtyä yhdessä illassa ja studiolla juotiin kolme litraa punaviiniä.
Elokuussa 2025 kolmannen vielä nimeämättömän albuminsa julkaisevaa Auria esiteltiin “Pearl Diving” -kappaleen muodossa. Auri on kevyempää musiikkia, jota ei pysty kuvailemaan vain sanoin – sitä täytyy kuulla.
Auri lähtee elokuussa 2025 kattavalle sekä Suomen että Euroopan kiertueelle. Auri esiintyy Suomessa Kiteen kirkossa, Tampereen Tampere-talossa, Oulun Madetojan salissa, Vaasan Ritzissä ja Helsingin Huvila-teltassa Helsingin juhlaviikkojen yhteydessä. Liput keikoille ovat myynnissä nyt. Aurin ydinkolmikossa vaikuttaa Tuomas Holopainen, Johanna Kurkela ja Troy Donockley, sekä livenä myös Kai Hahto, Johanna Iivanainen sekä Mikko Iivanainen.
Noin keikan puolessavälissä Hahtoa haastateltiin. Hän kertoi panostaneensa tapahtumaan täysillä, mutta harmitus oli suuri, koska oma vointi ei ollut paras mahdollinen. Kaitsu kertoi, että rummut on sellainen soitin, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän ymmärtää, miten vähän osaa ja miten vähän soittimesta ymmärtää. Myös ikä tuo soittamiseen omia haasteita, minkä takia on tärkeää harjoitella edelleen perusteita.
Seuraavaksi vuorossa oli historian havinaa. Max On The Rox syntyi Wasa Band Jam -tapahtumassa vuonna 1997, jolloin basisti-laulaja Markku Keho, rumpali Kai Hahto ja kitaristi-laulaja Max Bäckman soittivat ensimmäisen kerran yhdessä. Kaikki halusivat jatkaa yhteistyötä ja uusi bändi oli syntynyt.
Alusta alkaen oli selvää, että yhtye soittaisi enimmäkseen omaa tuotantoaan ja musiikkityyli tulisi olemaan pohjalta roots/rock/blues. Bändi on toiminut koko uransa aikana kuin ”vapaa villi hevonen”, surffaten myös popin ja jazzin maailmassa. Keväällä 2019 rumpali Kai Hahto päätettiin vaihtaa toiseen ja uusi rumpali Riku Airaksinen aloitti syksyllä 2019.
Keho ja Bäckman liittyivät Hahton seuraksi lavalle ja Max On The Rox nähtiin nyt alkuperäisessä kokoonpanossaan. Sama tapahtui myös Helsingin Apollossa 2024. Esityslistalla olivat hyväntuuliset biisit “What’s The Matter, Mama?”, “Mexico” ja “Yeah – No”. Hahto siirtyi soittamaan pienemmän rumpusetin taakse ja mukaan mahtui myös pienimuotoista vanhan liiton jamittelua.
Settilistalla oli vielä yksi Nightwish-klassikko. Kenties bändin tunnetuin kappale “Nemo” esitettiin yhdessä Joonatan Hahton kanssa. Joonatan sai kunnian ottaa isomman rumpusetin haltuun Kaitsun siirtyessä pienemmän setin luokse. Soiton aikana nähtiin ja kuultiin hauska vitsi, kun Kaitsu lopetti soittamisen katsoakseen tarkemmin, miten poika pärjää. Hyvin pärjäsi.
Keikan loppupuoli alkoi häämöttää ja vuorossa oli kovan luokan yllätys ja kappale, jota Hahto ei ilmeisesti ollut soittanut julkisesti koskaan aiemmin. Kai Hahto ja Iron Maidenin riveistä juuri sivuun jäänyt Nicko McBrain ovat ystäviä ja Kai päätti esittää Maidenin tuotannosta täydellisen ”Somewhere In Time” -albumin (1986) helmen “Wasted Years” tehdäkseen kunniaa eläkkeelle jääneelle McBrainille.
Kaitsu kertoi katsoneensa, että miten Nicko on biisiä soittanut ja miten muut ovat sitä esittäneet. Hän päätti soittaa oman versionsa matkimatta liikaa muita. Hahto oli kovin vaatimattoman oloinen kappaleen jälkeen, vaikka soitto kulki hienosti.
Viimeisenä oli vuorossa Hahtolle henkilökohtaisesti hyvin tärkeä kappale, eli Wintersunin ”Time II”-pitkäsoiton päättävä ”Silver Leaves”. Molemmat ”Time”-albumit äänitettiin samaan aikaan vuoden 2006 tienoilla ja vihdoin myös ”Time II” koki päivänvalon.
Biisi toimi täydellisenä lopetuksena illalle ja välispiikkeineen, haastatteluineen ja juontoineen noin puolentoista tunnin keikan jälkeen kenenkään ei tarvinnut poistua paikalta pettyneenä, vaikka Rotten Soundia tai vastaavaa grindcore-osastoa ei kuultukaan.
Hahto kertoi, että Rotten Soundia olisi hauska soittaa, mutta alkuperäisiä raitoja ei löydy enää mistään. Lisäksi esityslistalla olisi Hahton sanojen mukaan ollut Wintersunin ”Time II:n” kymmenminuuttinen ”The Way Of The Fire”, mutta biisi olisi ollut liikaa siihen nähden, että Hahto soitti sairaana.
Materiaalia on kertynyt Hahton sanojen mukaan viitisenkymmentä levyä ja 600–700 äänitettyä biisiä, eli mukaan mahtuu hyvää ja myös vähemmän hyvää, mitä ei välttämättä kehtaa kuunnella selvin päin, eikä välttämättä päissään.
Hahto kertoi Rotten Soundin esiintymisestä hauskan tarinan. Bändi esiintyi vuonna 2006 Saksassa Rostockin satamassa vanhassa MS Stubnitz -sotalaivassa, jonka ruumassa järjestettiin festarit. Yleisö seisoi rampilla, josta ruuma lastataan ja bändi soitti blastia ylemmällä tasolla kammottavan kuuloisessa metallipurkissa. Lisäksi Rotten Sound esiintyi aikanaan keinuvassa jokilaivassa, jossa oli haastavaa soittaa grindcorea.
Hahtojen esiintymiset eivät kuitenkaan jääneet tähän, vaan isä ja poika Hahto suuntasivat Eurooppaan kahden viikon pakettiautokiertueelle pari viikkoa Vaasan esiintymisten jälkeen. Kiertueelle lähti ainoastaan viiden hengen ryhmä: Kai Hahto, Joonatan Hahto, rumputeknikko ja valo- & videokuvaaja Jarkko Piipari, ääni- & valoteknikko ja autokuski Kimmo Ahola sekä merchandise-myyjä Silvia Bartoschek. Hahto tiedotti sosiaalisessa mediassa, että hän yrittää tulla tapaamaan kaikkia halukkaita esiintymisten jälkeen. Respect.
Euroopan kiertueen keikkoja oli kaikkiaan kymmenen ja kiertue ulottui Ranskaan, Hollantiin, Saksaan ja Itävaltaan. Hahto esitti Euroopassa edellä mainittujen kappaleiden lisäksi Wintersunin jylhää ”Timea” ja Darkwoods My Betrothedin räväkkää ”Black Fog And Poison Windia”, kun taas Max On The Rox -biisit jäivät ymmärrettävistä syistä setistä pois.
Kimmo Ahola kirjoitti ”Alone”-Euroopan kiertueesta blogin, jonka viimeinen osa julkaistiin vastikään. Suosittelen blogin lukemista ja kiertuematkaan perehtymistä jokaiselle, sillä matkalla sattui yhtä sun toista ja mielenkiintoisia tapahtumia riitti. Aholan blogin pääsee lukemaan tästä linkistä.
Vaasan esiintymiset olivat täynnä aitoa soittamisen riemua, hymyä, yhteisöllisyyttä sekä rajojen rikkomista. Toivottavasti tämä kannustaa nuoria muusikonalkuja tarttumaan instrumentteihinsa rohkeasti ja seuraamaan unelmiaan, sillä suuret tarinat voivat alkaa kotikulmilta – intohimo ja periksiantamattomuus vievät pitkälle, vaikka matka alkaisi pieneltä lavalta. Kiitos hienosta kokemuksesta Kai Hahto ja crew!
Raportti ja kuvat: Riku Juutilainen © Metalliluola
Intohimoinen livekeikoilla kävijä ja fyysisen musiikin raskaan sarjan keräilijä. Hifistä hullaantunut ja albumien teknisestä toteutuksesta kiinnostunut seikkailija, jonka sydän sykkii eniten Nightwishille, mutta tarkassa seurannassa on hard rockin ja perinteisen hevin monipuolinen maailma 70-luvun Black Sabbathista aina 2000-luvun sinfonisen metallin aaltoon asti kaikkine orkestereineen. Vapaa-ajalla ohjelmaan kuuluu frisbeegolf, jos radoille vain keikoilta ennättää.
