[three_fourth]Ruotsalaiseen In Solitudeen on jo debyytin jälkeen isketty kovat odotukset. Paholaisen kanssa flirttaileva ja NWOBHM-tyyliseen soittamiseen pohjautuva In Solitude julkaisi kolmannen ja menestyneimmän albuminsa vuonna 2013. Edellinen levy The World: The Flesh: The Devil (2011) väläytteli yhtyeen taitoja, vaikka levyn kaksijakoinen materiaali ei sitä kirkkainta pokaalia nostanutkaan. Yhtyeen musiikki muistuttaa kaukaisesti Mercyful Fatea sekä Ghost B.C:tä. Myös Iron Maidenin kaltaisia tuplakitarointia harrastetaan, mutta uusimmassa albumissa vähenevin määrin.
Sister albumi on painostavampi ja hidastempoisempi kuin edelliset albumit. Välillä tuntuu, että yhtye seikkailee liiankin haasteellisessa maisemissa ja kappaleet venyvät turhinkin pitkiksi. Kahdeksan kappaletta ja yksi bonusbiisi 50 minuuttiin on raskas matka, jota aika harvoin tulee kerralla läpi käytyä. Vastapuolena taas yksittäiset biisit toimivat varsin hyvin ja kun levyltä löytyy oikeastikin laadukasta materiaalia, niin In Solituden hehkutus ei tuulesta tempaistu.
Yhtyeen valovoimasin tähti on laulaja Pelle ”Hornper” Åhman, jonka äänessä on tarpeeksi potkua levyn varsin monipuolisiin kappaleisiin. Bändi muutenkin soittaa hyvin yhteen ja varsinkin kitaristien Niklas Lindströmin sekä Henrik Palmin yhteistyö koukeroissa kitarakuvioissa on ihailtavan taidokasta. Musiikista hehkuu ajoittain myös 70-luvun henki, joka vähän riitelee paholaismaisien riffien kanssa.
Levyn ehdoton hitti on nimikappale ”Sister”, jonka tarttuva riffi jauhaa taustalla ja jää ilkeästi päähän soimaan pitkäksi aikaa. Pellen tulkinta on samaan aikaan kaunista kuin voimakasta, joka tuo biisin lähes täydelliseen musiikilliseen antiin sen viimeisen ripauksen. Ainoa häiritsevä tekijä on Sister-huudot kertosäkeen aikana, jotka tuovat mieleen erään suomalaisen afrikka-hattuisen artistin. Levyn parhaimmistoon nousee myös tunnelmallinen ”A Buried Sun”, joka pitkästä kestosta huolimatta osaa uiskennella mielen syvimpiin lonkeroihin. Vauhdikkaampaa menoa tarjoillaan kappaleissa ”Pallid Hands” sekä ”Levender”.
Vaikka levy näennäisesti onkin varsin vahvaa tekoa, niin sen yleistunnelma ja biisikokonaisuudet ovat sen verran hajanaisia, että albumi ei nouse sille tasolle mihinkä se paremmalla viimeistelyllä kuuluisi. In Solitude astuu juuri niihin sudenkuoppiin, mihin tämän kokemuksen omaavan bändin ei uskoisi sortuvan. Kappaleiden pitkittäminen turhilla väliosilla ja haahuiluilla saa välillä todella turhautuneen olon. Tuotannollisesti albumi on kuitenkin vahvaa tekoa ja musiikki hengittää raikkaasti, vaikka tietty saatanallisen sävel onkin ajoittain kuultavissa. NWOBHM-fanien tämä kannattaa kyllä tarkistaa, vaikka mikään täysosuma Sister ei maailmalla olevasta hehkutuksesta huolimatta olekaan.
7 / 10
Juha Karvonen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
1. He Comes 03:19
2. Death Knows Where 04:37
3. A Buried Sun 07:22
4. Pallid Hands 05:52
5. Lavender 04:53
6. Sister 05:47
7. Horses in the Ground 06:08
8. Inmost Nigredo 08:05[/one_fourth_last]
Levylautasella soi raskaamman musiikin osalta lähinnä black metal, Volbeat sekä Metallica. Läheinen suhde myös 90-luvun death metaliin. Levyhyllyjä täyttävät myös itärannikon hip hop - albumit. Työstä ja musiikista jäävä vapaa-aika kuluu kuntosalilla, lätkäkaukalossa, fudiskentän reunalla sekä customoidulla harrikalla kruisaillessa. Harrastuksiin lukeutuvat myös elokuvat, tv-sarjat, vinyylit ja lukeminen. - Fire Walk With Me-
