In Flames – Battles (2016)

Kuva: Jutun yhteydessä mainittu yhtye/artisti/levy-yhtiö/tiedottaja ja/tai sen lähettämä lehdistö- tai promootiokuva tai kuvassa ilmoitettu valokuvaaja.
Kuva: Jutun yhteydessä mainittu yhtye/artisti/levy-yhtiö/tiedottaja ja/tai sen lähettämä lehdistö- tai promootiokuva tai kuvassa ilmoitettu valokuvaaja.
Mainos:
Saarihelvetti

[three_fourth]“In Flamesin fanit ovat yhtä vittumaisia kuin Metallicalla” – näin hienosti asian tiivisti eräs suomalainen musiikin ystävä facebookissa. Tämä lause jäi myös kummittelemaan mieliin kun ruotsalaisten uusin albumi saapui arvosteltavaksi. Karkeasti fanikunnan voisi sanoa jakaantuvan vanhemman ja uudemman tuotannon fanittajiin, sekä tietenkin niihin joille uppoaa koko yhtyeen elinkaaren saavutukset. Tässä vaiheessa arviota tuon esille sen, että minulle parasta In Flamesia ovat nimenomaan kaksi viimeisintä albumia. Tältä pohjalta ”Battles” jatkaakin tuttua ja hyvin turvallista kevyempää In Flamesin musikaalista saagaa.

Ennakkoon julkistetut kappaleet ”The End”, ”The Thruth”, ”Through My Eyes” sekä ”Save Me” kiteyttävät hyvinkin tyhjentävästi mistä levyllä on kysymys. Vaikka In Flames onkin tuonut mukaan rouhivia riffejä ja osittain menevimpiäkin osuuksia, niin näyttämöä sillä ei varasteta. Raskaammat osiot toimivat hyvin kappaleiden mukana tekemättä niistä sillisalaattia.  Samoilla linjoilla mennään myös vokalisti Anders Fridénin osalta. Puhtaat laululinjat saavat ajoittain mukaansa karjumista ja vihaa musiikin sitä vaatiessa.  Sovitustyön voisi sanoa olevan hyvin onnistunutta – yö ja päivä kulkevat rinnakkain tiukasti käsi kädessä.

In Flames on selkeästi panostanut isoihin kertosäkeisiin kappalerakenteiden pysyessä suhteellisen yksinkertaisina. Tämä tuo selvästi mieleen sen, että onko nyt tähtäimessä vieläkin isommat markkinat ja suurempi radiosoitto. Konsepti on kieltämättä toimiva, vaikka levyltä puuttuu se todellinen ISO hitti. Parhaimmiksi kappaleiksi nousevat albumin käynnistävä energinen ”Drained”, yhteislauluja sisältävä ja mukaansatempaava ”The End”, mainion kertosäkeen omaava ”The Truth” sekä melodiavoittoinen ja hyvin tutun kuuloinen ”Before I Fall”. Slovariosastoa tarjoillaan biisissä ”Here Until Forever”, mikä ei kumminkaan nouse esimerkiksi edellisen albumin ”With Eyes Wide Openin” tasolle.

Battles on erittäin tasainen kokonaisuus. Albumi on hyvin linjassaan kulkeva vailla suurempia notkahduksia. Levyn parhaimmat kappaleet ovat kumminkin vain hyviä, eivätkä valitettavasti nouse yhtyeen todellisten hittien tasolle.  Popahtava ja valtavirtamusiikkiin peilautuva soundimaailma ei tule kaikkia miellyttämään, mutta vajaa 50 minuuttiseen levyyn ne mielestäni sopivat hyvin. Biisit soivat selkeästi ja miksaus tekee levystä helposti kuunneltavan. In Flames jatkaa kulkuansa valitsemallaan tiellä.. ja vielä hyvällä tavalla.

8/10

Juha Karvonen

[/three_fourth]
[one_fourth_last]
inflamesbattles
01. Drained
02. The End
03. Like Sand
04. The Truth
05. In My Room
06. Before I Fall
07. Through My Eyes
08. Battles
09. Here Until Forever
10. Underneath My Skin
11. Wallflower
12. Save Me[/one_fourth_last]

JÄTÄ VASTAUS

Kommenttisi
Pistä nimesi tähän