Satakunnasta ponnistava Hiidenhauta julkaisi kolmannen kokopitkänsä ”Riivin” syyskuussa. Bändiä jo jonkun aikaa seuranneena on todettava, että yhtyeen kolmas albumi on osoittautunut huomattavaksi parannukseksi aiempiin nähden.
Levy alkaa äkäisesti armottomilla laulusuorituksilla ja rytmikkäällä kitaroinnilla. Kova poljento jatkuu aina ”Leväkkö”-kappaleeseen asti. Biisissä tempo hidastuu doomahtavaan ja DSBM-vaikutteiseen tunnelmointiin. Tästä eteenpäin Hiidenhauta tarjoilee jälleen tuttua tököttiä, kuitenkin toistamatta itseään liikaa, ja levy huipentuu lopuksi kauniiseen pianon soiton säestämään lauluun kappaleella ”Harmio”.
Albumista tekee mielenkiintoisen tekijöiden suorittama taustatutkimus sekä levyllä huokuva tematiikka. Tarina kertoo täysin suomalaisesta käsityksestä piruun ja perkeleeseen liittyen. Sanalehtiön mukana on sijaintien ohella alkuperäiset kertomukset, joihin kappaleet perustuvat. Jokainen raita on myös nimetty tietyn kasvin mukaan.
Sävellys -ja sanoitustyö on vaikuttavaa, laulusuoritusten huokuessa tarinoihin sopivaa tuskaa. Kitarointi ottaa kuuntelijan mukaansa alusta loppuun, vaikka levyn parhaimmistoon nousevat nopeatempoisimmat kohdat. Naislaulu on kaunista, mutta kaipaa enemmän huutoa taustalle. Kansikuva on hieno ja huokuu piruun liittyvää mystiikkaa. Kohokohdiksi nostan kappaleet ”Leväkkö”, ”Riidenlieko”, ”Yövilkka” sekä ”Harmio”. Ainoat miinukset joita tulee ovat ”Raate” -kappaleen urkusoundi sekä paikoin oudolta tuntuvat ratkaisut hitaissa laulukohdissa (”Ahonoidanlukko”).
”Riivin” edustaa Hiidenhaudan katalogin parhaimmistoa ja on paras mahdollinen ensikosketus bändin tuotantoon. Äänimaailma on huomattavasti parempaa aiempiin levyihin verrattuna ja kappaleet eroavat toisistaan tarpeeksi, jotta kokonaisuus pysyy mielenkiintoisena. Albumi vaikuttaa paljon melodisemmalta ja jopa sinfoniselta tuoden monin paikoin mieleen esimerkiksi Alghazanthin tai vanhemman Catamenian. Hiidenhauta onnistuu tuomaan nämä elementit esille täysin omalla tavallaan, ja yhtyeen ulosanti on ainutlaatuista kaikessa kauneudessaan teemoja, sanoja ja musiikkia myöten.
8½/10
Iisakki Anttila
1. Riidenlieko
2. Lettorikko
3. Raate
4. Petäjä
5. Leväkkö
6. Halava
7. Yövilkka
8. Ahonoidanlukko
9. Harmio
Kokoonpano:
Henri Hakala – Basso
Eetu Ritakorpi – Rummut
Otto Hyvärinen – Kitarat
Tuomas Keskimäki – Laulu, Sanat
Emma Keskimäki – Naislaulu
Oluen ja ajanhaaskaamisen ohella parhaiten uppoaa black ja folk metal mutta olen avoin myös monille muille genreille. Vittu Fuck Ass.
 Metalliluolan arvio, Iisakki Anttila.){kind=link}