Pohjois-Eurooppaa koetteli julmaakin julmempi kylmä ajanjakso vuosina 1695–1697. Tuolloin Ruotsin valtakuntaan kuuluneen Suomen väestöstä tipahti nälkään ja tauteihin joka kolmas ihminen. Suuret kuolonvuodet ovat Suomen historian pahin väestökatastrofi ja ihmisten hätä kiteytyi muun muassa kannibalismina, jossa jopa pieniä lapsia tapettiin ja syötiin. Erilaiset kulkutaudit tappoivat väestöä ja ihmisiä haudattiin nimettöminä joukkohautoihin.
Satakuntalainen black metal -pumppu Hiidenhauta on löytänyt tästä oivan tarinan osuvasti nimetylle levylleen “1695” ja pyöräyttää tiskiin varsin hyvän ja verevän teemalevyn.
Vuonna 2012 perustettu yhtye on aiemmin julkaissut yhden täyspitkän (“Noitia on minun sukuni”, 2014) ja kaksi EP:tä vuonna 2013 (“Surma saapuu suota myöten” ja “Eikä aurinko valaise”).
Vakavan ja suuren teeman omaavan levyn avaava “Hallan valta” kertoo oleellisimmat perustat Hiidenhaudan soundista. Laulaja Tuomas Keskimäen angstinen ulosanti yhdessä kansanmusiikkimaista tunnelmaa levylle tuovan Emma Keskimäen osuuksien kanssa ovat toimivin osa levyn kokonaisuudesta. Muun yhtyeen suoritus ei jää vähempään arvoon. Etenkin kitaristi Otto Hyvärinen on luonut suuria riffejä, kuten vihaiseen “Kuolimaan tytär” -kappaleeseen, joka nousee yhdeksi levyn kohokohdiksi. “Nälkäkevät” on myös kaikessa karuudessaan komeaa kuultavaa.
Kuten aiemmin mainittu, Hiidenhaudassa toimii sekä mies- että naislaulaja. Yhtye on onnistunut luomaan näiden välille hyvän kontrastin joka toimii todella hyvin. Sen sijaan levylle on pyritty tuomaan lisädraamaa teatraalisella puhe/piano -esityksellä kappaleessa “Musta leipä”. Hyvä yritys, mutta valitettavasti katkaisee levyn hengen ja esitys jää skipattavien biisien joukkoon. Muuten kappalemateriaali on tasaisen vahvaa ja esittelee mielenkiintoisen lisän black metal -skeneen. Äänimaailma ja miksaus on paikoin turhan ohuen kuuloista ja väkisinkin jää pohtimaan, miltä Hiidenhauta kuulostaisi isommalla tuotannolla. Siltikin kaikessa minimalismissaan “1695” on paikoin jopa koskettava. Levyn päättävä yksinkertainen instrumentaali “Nimettömät” on hyytävä tarina haudatuista ja nimettömistä ruumiista suurten kuolonvuosien aikana.
Levyn kannessa on suomalaisen romanttisen muotokuvamaalauksen ja varhaisen kansallisromantiikan taidemaalari Robert Wilhelm Ekmanin maalaama taulu ”Kerjäläisperhe maantiellä” (1860). Kansi valittiin muun muassa viime vuoden parhaimpiin Heavy Music Artworkin kirjassa “Masterpieces 2018”.
Hiidenhauta on puskenut astetta erilaisemman black metal -teemalevyn, jonka anti kannattaa tarkistaa. Ihmissyöntiä, ruumiita, tauteja ja vaivihkaa opitaan myös hieman historiaa. Ehdotan levyn kuuntelun lisäämistä pakolliseksi peruskoulun opetussuunnitelmaan.
8-/10
Pete Alander
1.Hallan valta
2.Äärellä
3.Kuolimaan tytär
4.Musta leipä
5.Jumalan vihan ruoska
6.Talvikäräjät
7.Nälkäkevät
8.Maan poveen
9.Nimettömät
Heavyn moniottelija, vapaa-ajattelija, satanistisuvakki ja humanisti. Metallin maku suussa on vahvasti black-painotteinen, vaikka Judas Priest on se suurin rakkaus. Suunnittelen ja ylläpidän Luolan nettisivua ja brändi-ilmettä. Kirjoitan artikkeleita, arvioita, uutisia ja haastatteluja sekä kuvaan keikat ja festarit. Odotan, että Martti Servo tekisi joskus metallialbumin.
 Metalliluolan arvio, Pete Alander.){kind=link}