Kokkolasta kotoisin olevan Heroes Don’t Ask Why on itselleni tuttu jo orkesterin aiemman, orkesterin omaa nimeä kantaneen EP:n kautta (linkki arvosteluun) joten bändi ei tällä kertaa päässyt yllättämään kuulijaa. Tai näin luulin, kunnes kuulin julkaisun avausbiisin ”Poisoned Well” ja sen power metal -henkisen kertosäkeen. Suhdettani kyseiseen metallimusiikin tyylisuuntaan voisi kuvata poliittisesti korrektisti etäiseksi, joten kappale ei pudonnut minulle kertosäkeen takia ollenkaan. Jatkossa bändi luottaa enemmän jo tutuksi tulleeseen suoraviivaiseen metallihenkiseen rokkaukseen, joista parhaiten minuun upposi hieman vanhan kunnon Sentencedin mieleen tuova ”13th of May”, rouhealla slidekitaroinnilla starttaava ”My dear friend”, sekä EP:n päättävä nimikkobiisi ”Sound of a broken heart”.
Kuuntelin EP:n muutaman kerran läpi ja julkaisu jätti minut hieman sekavaan olotilaan. Bändi osaa soittaa, tehdä biisejä ja sillä on hyvä laulaja Jussi Pajunpäässä. Suurin ongelma minkä vuoksi en rehellisesti sanottuna hirveästi innostu bändistä on se, että löydä bändin ns. punaista lankaa. En tarkoita, että tätä pitäisi myydä minulle minkään tittelin tai genren alla, vaan bändi jää mielestäni hieman kasvottomaksi ja hajuttomaksi. Pari totaalista killeribiisiä ja jonkinlainen linjan tarkennus orkesterin linjaan, niin se on siinä. Rahkeista homma ei ole kiinni.
3-/5
Ilkka Järvenpää
-
- Poisoned Well
- Twisted Paradise
- 15th Of May
- My Dear Friend
- Wooden Box
- Blink Of An Eye
- Sound Of A Broken Heart
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 EP-arvio. Ilkka Järvenpää, Metalliluola.){kind=link}