Metalliteemalevyn – erityisesti aiempina vuosikymmeninä menestyneen– uusiminen joko itsenäisenä tai suorana jatko-osana on parhaimmillaan äärettömän vaikea tehtävä. Silti useat ovat valinneet tämän kivikkoisen tien jossain vaiheessa tämän vuosituhannen uraansa. Queensrÿche, W.A.S.P., Edge Of Sanity ja King Diamond ovat kaikki yrittäneet tätä vuosien varrella enemmän tai vähemmän laihoin tuloksin.
Helloween hyppäsi samaan kelkkaan 20 vuotta sitten julkaisten kolmososan vuosien 1987 ja 1988 ”Keeper Of The Seven Keys” -mestariteoksille. ”The Legacy” -alaviitteen saanut tupla-albumi sai alkunsa levy-yhtiön ehdotuksesta, mikä ei ole poikkeuksellista, sillä vanhaa suosion kaavaa koitetaan usein toistaa niin tehokkaasti kuin mahdollista. Perusteluja haettiin vuosia jatkuneiden kokoonpanomuutosten jälkeen vakiintuneesta miehityksestä, jossa viimeisimpänä debyyttinsä teki uusi rumpali Dani Löble.
Viisaasti yhtye ei lähtenyt kopioimaan ykkös ja kakkososia, vaan yritti lähinnä kunnioittaa näiden henkeä. Nimeksi olisi siinä tapauksessa riittänyt pelkkä ”The Legacy”, mutta jollain toki oli leipä tienattava ja yrityksestä on annettava pisteet.
Vuonna 2005 albumi ei tuntunut arvoisalta jatkolta tai edes kunnianosoitukselta 1980-luvun voimametallin kahdelle kuningasjulkaisulle, mutta kahden vuosikymmenen aikana se on nostanut osakkeitaan selvästi. Nykyisen huomattavasti kovemmilla odotuksilla ja suosiolla ladatun Helloween-miehistön pitäisi pystyä helposti tämän tasoiseen suoritukseen, mutta kivuliasta tuntuu sillä osastolla yhä olevan.
77 minuutin kestollaan tuplalla riittää kunnianhimoa. Levyjen avaukseksi on laitettu kaksi eeppistä tulkintaa, joista ”The King For A 1000 Years” on edelleen lähes 14 minuuttia kellottavana Helloweenin uran pisin biisi. Se on myös ainoa sävellys, joka seisoo ensimmäisten ”Keeper Of The Seven Keys” -levyjen materiaalin rinnalla. Andi Deris loistaa ja on parhaimmillaan tämänkaltaisissa, draaman kaarta hienosti piirtävissä sekä eri äänilajeja edellyttävissä tulkinnoissa. Bändi palautti kappaleen ansaitusti äskettäin takaisin settilistaan 17 vuoden tauon jälkeen.
Derisin omaa käsialaa oleva 11-minuuttinen ”Occasion Avenue” ei yllä samaan, mutta on silti kelpo esitys. Koko pitkäsoiton päättävä ”My Life For One More Day” teki nyt kuunneltuna parhaat säväykset, biisin ollessa verevä esitys kekseliäine ja tarttuvine kitaramelodioineen. Toinen Sascha Gerstnerin kirjoittama raita ”The Invisible Man” yltää vielä kohtalaiselle tasolle ja ”Light The Universe” kuuluu Helloweenin laadukkaiden balladien jatkumoon. Jostain syystä mukaan duetoimaan on raahattu Candice Night, joka lähinnä pilaa kokonaisuuden huokailuillaan.
Myös tämä albumi osoittaa selvästi, miten Helloween menetti Roland Grapowin sekä Uli Kuschin poistuessa riveistä suuren osan luovasta voimastaan, ja leijonanosa biisinkirjoitusvastuusta jäi Derisin harteille. Hän vastaa lähes kaikesta tämän LP:n parhaasta materiaalista. Andi ei valitettavasti pysty yksin kannattelemaan projektia maaliin ja vähintään kolmasosa biiseistä on keskinkertaisia. Bändi soittaa hyvin ja vuosikymmenien kokemuksella Charlie Bauernfiedin vielä tuolloin taatun laadukkaalla tuotannolla säestettynä, joten pahimmalta puuduttavuudelta säästytään. Puudutuksen tuovat vuodet ovat vielä edessäpäin.
Tuohon hienoon aikaan vielä ilmestyi CD-sinkkuja ja tällä kertaa “Light The Universe” -singleltä löytyy eksklusiivinen Markus Grosskopfin kappale ”Revolution”, joka on erinomainen ja tämän olisi ehdottomasti pitänyt löytyä varsinaiselta albumilta esimerkiksi köyhemmän Michael Weikathin materiaalin sijasta. Tunnelma on vahvasti vanhaa kunnon Helloweenia raskaalla riffeillä höystettynä. Biisi mahtui Japanin ja Korean julkaisuille, joille oli aina saatava mukaan jotain extraa.
”Keeper Of The Seven Keys: The Legacy” on kaikesta huolimatta kokonaisuutena vahvin Helloween-levy viimeiseen 25 vuoteen, mikä on toki asetettava kontekstiin huomioiden uran aiemmat saavutukset ja se, mihin nykyisellä tähtikokoonpanolla pitäisi pystyä.
7½/10
Ville Krannila
1.The King For A 1000 Years
2.The Invisible Man
3.Born On Judgement Day
4.Pleasure Drone
5.Mrs.God
6.Silent Rain
7.Occasion Avenue
8.Light The Universe
9.Do You Know What You Are Fighting For
10.Come Alive
11.Shade In The Shadow
12.Get It Up
13.My Life For One More Day
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}