Suomeen syvälle juurtunut metallikulttuuri synnytti keskuuteemme taas yhden kuriositeetin, jolla kumotaan viimeisiäkin heviin liittyviä stereotypioita sen vaarallisuudesta. Jo vuonna 1948 perustettu Vantaan Viihdeorkesteri kapellimestarinaan kokenut Atso Almila järkytti hevipuritaaneja ilmoittamalla Heavy Classics-konsertista, jonka tähtikaartiin kuuluu Apocalyptican sellisti Perttu Kivilaakso sekä laulajat Jarkko Ahola että Laura Voutilainen. Kyllä, Laura laulamassa hevimeteliä…
Atso Almilan Vantaan Sanomiin antaman haastattelun mukaan luvassa oli heavyn peruspilareita Metallicaa, Kissiä ja Iron Maidenia. Kapellimestari valotti myös, ettei kyseinen konsertti juuri poikkea hänen tavallisesta työpäivästään, sillä heavy metal ja klassinen musiikki kulkevat käsi kädessä sekä musiikillisin rakentein että mytologisin perustein.
Vantaan Viihdeorkesteri ei suinkaan ole ihan ensimmäisenä asialla. Onhan rankkaa jyystöä soviteltu sinfoniaan jo vuosikymmeniä ja viime vuosina jopa black metal artistit kuten Dimmu Borgir ja Satyricon ovat esiintyneet sinfoniaorkesterin tukemana tuimalle ja kriittiselle metalliyleisölle. Osa on tykännyt, osa ei sitten kirveelläkään.
Itse kuulun jonkinsortin metallisuvakki-kategoriaan, joka mielellään näkee ja kokee hevin saralla uusia tuulia sen kummemmin asioista närkästymättä. Siitä huolimatta lähdin hivenen skeptisesti Vantaan Energia Areenalle tarkistamaan konsertin antia.
Arviolta nelikymmenpäinen orkesteri aloitti “ozzyperäisellä” versiolla Straussin “Näin puhui Zarathustra” sävellyksestä, jonka jälkeen Jarkko aloitti urakkansa teräksisesti Rainbowin klassikolla “Kill the King”.
Laura Voutilaisen ensitykitys oli hieman varmaksi laskettu “I Surrender”, joka kuitenkin lupaili, ettei tuo popin prinsessa täysin epämukavuusalueellaan ole. Tämän todisti viimeistään The Scorpionsin “Still Loving You” ja aivan huikea Metallican “Nothing Else Matters”. Laura ei sortunut missään vaiheessa iltaa kömpelöihin hevikliseisiin, vaan hoiti tonttinsa selvästi keskittyen ja klassikoita kunnioittaen. Ennakkoluuloni oli murskattu jo alkumetreillä.
Jarkko Ahola on varmasti yksi Suomen parhaimpia hevilaulajia. Illan sarka oli hänelle tuttua kauraa, eikä täten tuottanut hankaluuksia. Herran tanssiliikkeet tosin olivat sitä luokkaa, että slotti seuraavassa Tanssii Tähtien Kanssa kaudessa on taattu. Jatkopaikka ei.
Vantaan Viihdeorkesterin sovitukset menivät nappiin jokaisen biisin kohdalla. Koko orkesteri kaikkine soittajineen sekä Lampela, Kuusisto, Kärkkäinen, Elo, Takalo, Johansson ja Levanto ansaitsevat kukin tulla mainituksi suurina metallin ja klassisen musiikin välikappaleina.
Biisivalinnat osuivat myös kohdalleen. Etenkin yllättävä Kansasin “Carry On My Wayward Son”, jossa etenkin orkesterin taustalaulajat tekivät kiitettävän suorituksen. Omalta osaltani olisin toivonut jopa vielä laajempaa variaatiota. Panteran “Cemetery Gates”, Judas Priestiltä “The Sentinel” tai “Blood Red Skies”, Slayer, Death, Behemoth… Olisihan noita.
Illan paras veto oli ehdottomasti nostalginen “Heaven and Hell”, jossa oli kaikki palikat kohdillaan ja etenkin Jarkko Ahola sekä Perttu Kivilaakso pääsivät esittelemään maailmanluokan osaamistaan.
Pertun koko illan suoritus oli muutenkin timanttinen ja sellisti näytti selvästi nauttivan jokaisesta hetkestään lavalla. Normaalisti keikoilla kuulemani kitara- ja rumpusoolot, bassosta puhumattakaan, saavat minut kiitämään suoraan oluttiskille, mutta Pertun esittämä sellosoolo keikan keskivaiheilla oli tunnelataukseltaan niin vaikuttava, että tuntui, kuin koko halli olisi jämähtänyt jonkinsortin apokalyptiseen transsiin.
Konsertin päätti encorena vedetty ”Run to the Hills” Lauran ja Jarkon duetoimana ja oli sopivan rautainen päätös hienolle illalle.
Suosittelen vahvasti tsekkaamaan ennakkoluulottomin asentein Heavy Classics-konsertin. Orkesterin toiminnanjohtaja Janne Rönnbäckin mukaan kyseessä ei ollut vain yksittäinen pistokeikka, vaan tarkoituksena on viedä konseptia eteenpäin ja tehdä jatkossa useampia keikkoja. Saanen siis ehdottaa Heavy Classicsia suoraan Tuskan päälavalle. Sille olisi tilaus ja segmentti olemassa. Olisi myös kiva diggailla keikka seisaaltaan eikä vaivautuneesti penkillä pönöttäen.
www.facebook.com/viihdeorkesteri
Pete Alander, pete@metalliluola.fi
Kuvagalleria:
BIISILISTA:
- Also Sprach Ozzy Osborne,
sov. Tommi Kärkkäinen - Kill the King,
sov. Jussi Lampela - I Surrender,
sov. Heikki Elo - Child in Time,
sov. Tommi Kärkkäinen - Here I go again,
sov. Jussi Lampela - Fear of the Dark,
sov. Arttu Takalo - Still Loving You,
sov. Markku Johansson - Gates of Babylon,
sov. Pessi Levanto - Kiss medley,
sov. Pessi Levanto - Burn,
sov. Heikki Elo - Carry on My Wayward Son,
sov. Jussi Lampela - Alone,
sov. Jussi Lampela - Soolo,
Perttu - Nothing else matters,
sov. Jaakko Kuusisto - Heaven and Hell,
sov. Jussi Lampela - Over the Hills and Far Away,
sov. Jussi Lampela
encore
17. Run to the Hills,
sov. Jussi Lampela
Heavyn moniottelija, vapaa-ajattelija, satanistisuvakki ja humanisti. Metallin maku suussa on vahvasti black-painotteinen, vaikka Judas Priest on se suurin rakkaus. Suunnittelen ja ylläpidän Luolan nettisivua ja brändi-ilmettä. Kirjoitan artikkeleita, arvioita, uutisia ja haastatteluja sekä kuvaan keikat ja festarit. Odotan, että Martti Servo tekisi joskus metallialbumin.
