Ruotsin metallin johtava tähti Hammerfall palasi tauon jälkeen vuosikymmen sitten yhdeksännellä albumillaan, kohtalaisen kovat paineet niskassaan. Edellinen levy ”Infected” oli paha pettymys, mutta tosiasiassa vain pitkään jatkuneen laskusuuntaisen kehityksen pohjapiste. Bändi tiedosti tilanteen ja otti lomaa ladatakseen akkuja sekä luovaa prosessia. Tauko oli selkeästi tullut todella tarpeeseen, sillä ”(r)Evolution” levyllä Hammerfall soi komeampana kuin kertaakaan sitten vuoden 2002 ”Crimson Thunderin.”
Heti kärkeen kajahtava ”Hector’s Hymn” saa hymyn nousemaan huulille. Bändin Hector-maskotti oli palautettu kunniapaikalle lähes 15 vuoden jälkeen ja vielä kauemmin oli siitä, kun tuottaja Fredrik Nordström viimeksi väänteli nuppeja yhtyeelle. Nämä ovat siitä huolimatta toisarvoisia seikkoja, sillä Hammerfall nousee ja kaatuu sävellystensä mukana. Ja tällä kertaa ne, kiitos ja kunnia, todella kantavat. ”Hector’s Hymn” sisältää kaiken mikä Hammerfallissa on parasta, nopea sahausriffi, mahtipontiset sanoitukset, kuorot, sopivassa kohdassa kajahtavat tuplabassarit, muistettava kertosäe sekä korkealla liitävät kitaramelodiat.
Avauskappaleen jälkeen nimenomaan tasaisuus on bändillä valttia. Kuorolaulut kaikaavat, tuplakitaramelodioita viljellään ja nopeat riffit seuraavat toistaan. Myös keskitempoisia biisejä on useampia kuten pitää. Biisit eivät loista sovitustensa nerokkuudella vaan homma pidetään parhaaseen Hammerfall-tyyliin yksinkertaisena ja turhat kikkailut on jätetty sivuun. Aiheet vaihtelevat Game Of Thrones- sekä Black Sabbath -tributoinnista yhtyeen aina hyvin hallussa olevaan metallin ylistykseen.
Kitaristit Oscar Dronjak ja Pontus Norgren hoitavat kenttänsä takuuvarmasti. Ja pohjalla Anders Johanssonin ja Fredrik Larssonin työskentely tukee kokonaissoundia mainiosti. Kokonaisuus on lisäksi tuotettu hienosti luomaan musiikkiin lisää rankkuutta ja jykevyyttä. Laulaja Joacim Cans jakaa mielipiteitä ja pahimmillaan hänen vokalisointinsa on ollut melkoista vikinää. Nyt homma pelaa paremmin, ja ennen kaikkea niitä yli vedettyjä siirappisia balladeja on onneksi vältetty. Sen sijaan amerikkalainen jo ”Infectedilla” taustajoukoissa esiintynyt James Michael laulaa jostain syystä joitain soolo-osuuksia kolmessa kappaleessa. Ihmettelen tätä ratkaisua, sillä mitään oleellista lisäarvoa tämä ei biiseihin tuo. Kaikki lauluosuudet on nauhoitettu Kaliforniassa Michaelin valvonnassa.
Joka tapauksessa ”(r)Evolution” jätti kuuntelun jälkeen iloiset tunnelmat. Levy aiheutti kotimaassaan sellaista kohinaa, että siellä mentiin listaykköseksi pian julkaisun jälkeen. Albumi ei uhkaa kolmen ensimmäisen Hammerfall-kokopitkän asemaa yhtyeen katalogin kärjessä, mutta pitkän synkän kauden jälkeen se valaisi pimeää metallisyksyä sen verran voimakkaasti, että vasaralogoiset nahkatakit kaivettiin kaapin pohjalta ja ryhdyttiin todenteolla odottamaan bändin klubikeikkaa näille rannoille.
8+/10
Ville Krannila
1.Hector’s Hymn
2.(r)Evolution
3.Bushido
4.Live Life Loud
5.Ex Inferis
6.We Won’t Back Down
7.Winter Is Coming
8.Origins
9.Tainted Metal
10.Evil Incarnate
11.Wildfire
12.Demonized
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
Evolution (2014) Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}