Heavy metallin pimeällä keskiajalla 20 vuotta sitten tietä kohti valoa johti ja korkeimmalla soihtua kantoi ruotsalainen Hammerfall. Jopa Metal Hammer myönsi vuoden 1998 arviossaan: ”There is a growing buzz about Hammerfall” – enää ei uskallettu suoralta kädeltä tyrmätä perinteistä heviä edustavaa yhtyettä. Grungen aikakausi oli jo päättynyt ja vähitellen uuden aallon bändit alkoivat nostaa päätään. Muutos tapahtui parin vuoden aikana ja vuosituhannen vaihtuessa metallin renessanssi oli tosiasia.
Hammerfall oli julkaissut debyyttialbuminsa ”Glory To The Brave” edellisenä vuonna. Levyä pidetään edelleen yhtenä genren kovimmista ja kyseessä on kiistatta loistava kokonaisuus. Nostan kuitenkin tämän kakkoslevyn vähintään ensimmäisen rinnalle ja monessa kohtaa jopa ohi. Bändi vei tällä musiikkiaan entistä enemmän perinteisempään suuntaan, power metal-vaikutteet kuuluivat vahvoina edelleen, mutta esimerkiksi Judas Priest ja Accept olivat entistä enemmän esillä ”Legacy Of Kingsilla.” Kappaleet kuten ”Let The Hammer Fall” ja ”Dreamland” kuvaavat hyvin kahden eri tyylin välistä keitosta.
”Legacy Of Kings” ilmestyi saksalaisen Nuclear Blastin kautta. Levy-yhtiö oli pikkuhiljaa noussut pienestä tekijästä Euroopan johtavimmaksi metallijulkaisijaksi ja linja oli tuolloin nimenomaan perinteinen heavy metal, thrash sekä death metal. Hammerfall pysyi Nuclear Blastilla aina vuoteen 2015 saakka ja on siten yksi pisimpään yhtäjaksoisesti merkillä levyttäneistä artisteista.
Levyn avausraitana ”Heeding The Call” tekee selviää jälkeä, kappaleessa tiivistyy sankarihevin olemus. Kertosäe soi vahvasti päässä ja kitaraosuudet vakuuttavat klassisella otteellaan. ”Let The Hammer Fall” on puolestaan loistava anthem vahvasti Accept-henkeen. Kitarariffi on hieno ja juuri tätä soundia maailma vuonna 1998 kaipasi. Levyn toiselta puoliskolta löytyy vielä toinen vastaava tapaus, ”At The End of The Rainbow” kisaa edellisen biisin kanssa kaikkien aikojen parhaimman Hammerfall-kappaleen tittelistä. Keskitempoinen veto rouhii vakuuttavasti, ja Stefan Elmgrenin soolo muistuttaa Iron Maidenin klassisista Adrian Smith/Dave Murray -akselin vedoista.
Pretty Maidsin vuoden 1984 hitistä ”Back To Back” on tehty alkuperäistä sovitusta hyvin tarkasti mukaileva versio, joka tuntuu Hammerfallille sopivan täydellisesti. Hitaammalla puolella ”Remember Yesterday” (miten tuosta sanaparista tulee vain Skid Row mieleen?) on kelvollinen slovari, vaikka ei bändin ikimuistettavin tällä saralla ole. Levyn päättävä balladi ”The Fallen One” on se heikoin lenkki tällä albumilla, mutta kovassa seurassa ollaan.
Vokalisti Joacim Cans kuulostaa usein erityisesti balladeissa jossain määrin ärsyttävältä, mutta tällä levyllä hän laulaa pääasiassa erittäin hienosti. Perustajajäsen Oscar Dronjak kepittää rytmikitaran puolella tappavan tasaista laatua. Cans ja Dronjak ovat muuten tällä levyllä esiintyvistä ainoat Hammerfallissa yhä nykypäivänä vaikuttavat muusikot. Muut jäsenet hoitavat tonttinsa tyylillä ja mikä tärkeintä, paketti on erinomaisesti kasassa kokonaisuutena.
”Legacy Of Kings” on yksi niistä perinnehevialbumeista, joka jokaisen fanin kannattaa katsastaa. Levy oli myös omalla kohdallani historian ensimmäinen Hammerfall-ostos ja sen myötä kaikki bändin levyt on tullut myöhemmin hankittua. Taso on vääjäämättä laskenut viimeisten vuosien aikana, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että ”Legacy Of Kings” puolustaa yhä paikkaansa yhtenä 1990-luvun merkittävistä heavy metal-julkaisuista.
8½/10
Ville Krannila
Hammerfall julkaisee ”Legacy Of Kings” 20th Anniversary -juhlapainoksen joulukuussa 2018.
1.Heeding The Call
2.Legacy Of Kings
3.Let The Hammer Fall
4.Dreamland
5.Remember Yesterday
6.At The End Of The Rainbow
7.Back To Back
8.Stronger Than All
9.Warriors Of Faith
10.The Fallen One
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}