Ukrainalaisen Andrey V. Tollockin luotsaama Haissem on edennyt järjestyksessään jo kuudenteen julkaisuunsa. Neljä täyspitkää ja kaksi EPtä neljässä vuodessa on melkoinen saavutus kenelle tahansa, joten laiskuudesta ei miestä ainakaan voi syyttää. Näin tiheällä julkaisutahdilla voisi odottaa jonkinlaista laadullista syöksylaskua, mutta ”Kuhaghan Tyyn” on todella vahva näyttö Tollockin taidoista.
Haissem on useimmilla alustoilla luokiteltu melodiseksi black metalliksi, mikä on vain osa totuutta, sillä bändin musiikissa voi kuulla niin death metallia kuin myös progressiivisia sävyjä. Insomniumin, Netherbirdin, Edge Of Sanityn tai vaikka vanhemman Opethin ystävät ihastuvat takuulla. Hienoisena yllätyksenä voi pitää sitä tosiasiaa, että laadullisesti ”Kuhaghan Tyyn” ei jää missään nimessä edellä mainittujen kokoonpanojen jalkoihin.
Neljä kappaletta ja karvan verran alle kolme varttia käsittävä albumi on parhaimmillaan kokonaisuutena kuunneltuna sekä koettuna. Hitaasti aukeneva levy vaatii kuulijalta paljon ja näin ollen ei välttämättä kaikkein hätäisimpiä jaksa kiinnostaa. Kärsivällisyys kuitenkin palkitaan, sillä joka kuuntelulla paljastuu lisää ja taas kerran lisää. Oli kyse sitten heleää naislaulua sisältävistä osioista, suoraviivaisesta paahdosta, akustisesta tunnelmoinnista tai progressiivisesta riffittelystä, Haissemin uutukainen sisältää tuota kaikkea ja enemmän. Kuriositeettina voi mainita, että levyä on kasattu lähes vuosi ja ehkä juuri tämän takia lopputuloksena on tarkoin harkittu teos, jossa kaikki palaset ovat loksahtaneet paikalleen.
Hyvää musiikkia ei maailmassa voi olla liikaa. Tästä syystä suosittelen kaikkia kynnelle kykeneviä tavalla tai toisella hankkimaan Haissemin uusimman. Kaverille voi myös vinkata jos siltä tuntuu.
8½/10
Marko Klingberg
1. Black Tide Dominion
2. Arcanum
3. Aokigahara
4. Кuhаҕан Тыын
Kipinä raskaampaa musiikkia kohtaan syttyi jo vaahtosammuttimen kokoisena 80-luvulla enon levykokoelmaa selaillessa. Number Of The Beastin kaltaiset kansikuvat iskostuivat lähtemättömästi nuoren miehenalun verkkokalvoille. Siitä asti on metallisempi musiikki ollut iso osa elämää. Ja vaikka olen kaikkiruokainen, on raskaampi ja synkempi ulosanti lähimpänä sydäntä.
 Metalliluolan arvio, Marko Klingberg.){kind=link}