20 vuotta sitten Gamma Ray vaikutti metallin huippunimenä, joka tuntui vain parantavan jo todella laadukkaasta 1990-luvun tuotannostaan. Tätä edesauttoi bändin historian todennäköisesti klassisin ja lahjakkain kokoopano, jossa keulamies Kai Hansenin lisäksi vaikuttivat kitaristi Henjo Richter, basisti Dirk Schlächter sekä rumpali Dan Zimmermann. Richter ja Zimmermann osallistuivat vahvasti myös luovaan prosessiin, ja kaksikko kirjoitti käsittelyssä olevalle ”Majestic”-albumille neljä kappaletta Hansenin materiaalin tueksi.
Biisit ovat perustasoltaan laadukkaita ja kaikki Gamma Rayn erityisesti viimeisten 25 vuoden aikana kuullut tavaramerkit ovat hyvin kuultavissa. Pääongelmaksi muodostuu se, että edelliset kaksi studiolevyä ”Power Plant” sekä ”No World Order” asettivat riman niin korkealle, ettei ”Majestic” väistämättä enää pysty samaan.
Levyn puolivälissä kuultava melodinen sekä raskas ”Blood Religion” on se ensimmäinen ja käytännössä ainoaksi jäävä todellinen täysosuma. Vampyyreista kertova sanoitus osuu kohdalleen, ja tästä tuli nopeasti livekonserttien vakiokamaa. Muutamassa tätä edeltävässä sovituksessa on vimmaa ja riffit kolisevat Hansenin sekä Schlächterin vakaan tuotannon ja takuuvarman Finnvox-masteroinnin saattelemana hienosti. Tässä yhteydessä päivän sana on perinteinen heavy metal, jota ei koskaan voi olla liikaa näin ammattitaitoisen ryhmän esittämänä.
Albumin loppupuolella otetaan selvästi askeleita perinteisemmän voimametallin puolelle, mistä fanit lienevät innoissaan. Laadun osalta ollaan saman haasteen edessä kuin aiemmin. Itse en tästä levystä valitettavasti saa irti samoja tuntemuksia kuin edelliset mestariteokset tarjosivat. Kovasti Hansen parissa biisissä tarjoilee vanhan vihtahousun nimeä lisäkiihottimena, mutta sävellykset ei aivan kanna maaliin asti.
”Majestic” on vaikea tapaus, verrattuna lähes mihin tahansa tämän vuosituhannen muuhun aloittelevaan tai jo muutaman levyn suoltaneeseen uudempaan heavy tai power metal -kokoonpanoon, tämä olisi lähes kiitettävä suoritus. Kun peilataan siihen, mihin Gamma Ray on parhaimmillaan pystynyt ennen ja myös tämän levyn jälkeen, jäädään väistämättä keskitason suoritukseen.
7+/10
Ville Krannila
1.My Temple
2.Fight
3.Strange World
4.Hell Is Thy Home
5.Blood Religion
6.Condemned To Hell
7.Spiritual Dictator
8.Majesty
9.How Long
10.Revelation
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}