Saksalainen power metal -veteraani Gamma Ray on mahdollisesti genren kaikkien aikojen kovin suorittaja. Bändin pettämätön melodiataju, Kai Hansenin loistavat sävellykset sekä omaleimainen heavy metallin polkuja sivunnut soundi ja aina huippuluokkaa ollut tuotanto nostavat ryhmän omissa kirjoissani jopa turhan usein eksyksissä samoilleen esiasteensa Helloweenin edelle.
Vaikka Helloweenin klassikkokokoonpanon paluu on ollut hieno asia, sen huono puoli on kiistatta ollut se, että Hansenin ollessa tässä projektissa kiinni, on myös Gamma Ray ollut käytännössä telakalla viimeiset vuodet. Bändi palasi onneksi kehiin yhden koronakauden striimikeikan ajaksi vajaat kolme vuotta sitten, joten toivoa uudelleen aktivoitumisesta on.
”Insanity And Genius” -levy täyttää uskomattomat 30 vuotta, ja sen julkaisu osui aikaan, jolloin power metal ei ratsastanut suosionharjalla. Grungen valtakaudella Gamma Rayn kaltaiset verrattaen uudet, mutta jo veteraaneiksi luokitellut nimet ahdistettiin marginaaliluokkaan. Hansen tajusi tilanteen ja uusi levy otti voimametallin juhlaa esitelleisiin edeltäjiinsä nähden enemmän sivuaskeleita.
Myös kokoonpanoon saatiin muutoksia, Jan Rubachin ja Thomas Nackin korvatessa rytmiryhmässä alkuperäisjäsen Uwe Wesselin ja rumpali Uli Kuschin. Perustunnelmaan tämä ei luonut variaatiota, mutta molemmat uudet soittajat osallistuivat myös luovaan prosessiin tuoden siihen oman panoksensa.
Avauskappale “Tribute To The Past” on yksi bändin parhaita esityksiä, joka on jäänyt turhan vähälle huomiolle. Ralf Scheepers huutaa “where am I now? stranded in time” ja tunnelma resonoi tiettyyn mielentilaan täydellisesti. ”Last Before The Storm”, “No Return” ja ”Future Madhouse” ovat myös perinteisiä korkealaatuisia Gamma Ray -sovituksia. Jo vahvasti eri suuntiin tähtäävä ”The Cave Principle” on aliarvostetuinpia biisejä yhtyeen katalogissa.
Bändille nimen antaneen Birth Controlin cover versio ”Gamma Ray” omaa myös oman viehätysvoimansa, vaikka Scheepersin vokaalit saisivat olla korkeammalla miksauksessa. Kai Hansen laulaa vahvasti Queen-vaikutteisen kappaleen ”Heal Me”, ja myös tätä raitaa kuulisi kernaasti edelleen konserttilavoilla. Monipuolisia tunnelmia seitsemän minuutin kestoonsa sisällyttävä biisi nousee levyn parhaaksi esitykseksi.
Dirk Schlächter pääsee ääneen omassa sävellyksessään ”Your Tørn Is Over”, joka puolestaan rehellisyyden nimessä ei kuulu albumin kärkiosastoon. Jopa erinomaisen A-puolen jälkeen ”Heal Me” -täysosumaa lukuun ottamatta LP:n jälkiosuus on selvästi keskinkertaisempi, jotta kokonaisuus pärjäisi kahdelle edelliselle pitkäsoitolle.
Levy jäi Scheepersin viimeiseksi Gamma Rayn keulilla. Vokalisti haki tosissaan Judas Priestiin auennutta laulajan paikkaa ja kieltämättä olisi varmasti tämän homman voinut mallikkaasti hoitaa, mutta lopulta pestin sai Ripper Owens. Scheepers päätyi perustamaan yhdessä Mat Sinnerin kanssa Primal Fearin, jossa vaikuttaa edelleen.
Gamma Ray jatkoi nelimiehisenä Kai Hansenin palatessa mikin ääreen laulajana ja eteni seuraavilla levyillä ytimensä löytäen voittokulusta toiseen. Jostain syystä yhtyeen parin vuoden takaisessa juhlakonsertissa ”Insanity And Genius” ohitettiin kokonaan, vaikka Scheepers oli jälleen erikoisvieraana lavalla esittämässä omia klassikoitaan. Olisi tästä voinut edes yhden vedon mukaan poimia.
”Insanity And Genius” on monella tavoin unohdettu hiomaton timantti, jossa on liikaa epätasaisuutta ylätääkseen Gamma Rayn parhaimpien levytysten joukkoon. Silti hymyn se 30 vuoden jälkeen taas toi huulille.
8-/10
Ville Krannila
1.Tribute To The Past
2.No Return
3.Last Before The Storm
4.The Cave Principle
5.Future Madhouse
6.Gamma Ray
7.Insanity And Genius
8.18 Years
9.Your Tørn Is Over
10.Heal Me
11.Brothers
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}