”Avalon” käynnistää Gamma Rayn toistaiseksi tuoreimman studioalbumin niin vahvasti, että silmiä on hieraistava ja tarkistettava, jo vuosikymmen on todella kulunut julkaisusta. Basisti Dirk Schlächterin sekä keulamies Kai Hansenin kristallinkirkas tuotanto, Eike Freesen ja Alexander Dietzin miksaus ja tutut yhtyeen maneerit loistavat kuin levy olisi taltioitu eilen.
Yli yhdeksän minuuttia kellottavaa ”Avalonia” on lainailtu myöhemmin muiden bändien toimesta muutaman kerran, mikä osoittaa saksalaisen aseman power metallin kärkinimenä. Viimeisen vuosikymmenen aikana ja Hansenin Helloweeniin paluun jälkeen Gamma Ray on jäänyt väistämättä paitsioon. Yhtye ei ole julkaissut studiomateriaalia ”Empire Of The Undeadin” jälkeen ja keikat ovat olleet satunnaisia.
Levyä valmisteltiin parin vuoden ajan ja maistiaisia saatiin vuonna 2013 ”Master Of Confusion” -EP:llä. Jo tämä viritti nimikappaleensa ja ”Empire Of The Undeadin” kautta odotukset korkeammalle kuin edeltänyt heikko täyspitkä ”To The Metal!” antoi luvata. Sessiot eivät olleet helpoimmasta päästä sillä Gamma Rayn oma Hammer-studio vahingoittui käyttökelvottomaksi tulipalossa marraskuussa 2013. Nauhat onneksi saatiin pelastettua ja työt jatkuivat ilman suurta viivästystä Chameleon studioilla Hampurissa. Paloa ja sessioita on taustoitettu rajoitetun version mukana tulevalla DVD:llä.
Albumi esitteli yhtyeen uuden rumpalin Michael Ehrén, jolla meriittejä riittää. 1990-luvulta asti mukana olleen Dan Zimmermannin korvaaminen ei silti ollut helppo tehtävä, erityisesti kun Dan oli useilla levyillä ansioitunut myös sävellysosastolla. Ehrén soitto on tästä huolimatta yksi ”Empire Of The Undead” parhaista osa-alueista. Rumpali pääsi myös mukaan luovaan prosessiin kirjoittaen musiikin ”Pale Rider” -kappaleeseen.
Hansen ja kumppanit osasivat parhailla teoksillaan lainata nuotteja Judas Priestin, Iron Maidenin ja Manowarin laulukirjoista järjestäen ne samalla niin ammattitaitoiseen riviin, että kokonaisuus toimi väkisin. Hansenin sekä Henjo Richterin soolot ja melodiat usein väistivät suoran kopioinnin. Ne vakuuttivat intensiteetillään ja sijoittelullaan sävellysten suurempaa kokonaisuutta palveleviksi.
Sama linja jatkuu käsittelyssä olevalla albumilla. Hansenin mukaan levy edusti raskaampaa ja nopeampaa soundia verrattuna edeltäjiinsä. Käytännössä tämä konkretisoituu lähinnä nimibiisissä, jossa kuullaan thrash-sävyjä, muuten viritys on edelleen perinteinen ja hyvä niin. Ajoittain luisutaan kliseiden viidakkoon, mutta kiusallisen latteat julistukset kotkan lennosta taivaan korkeuksissa lähes unohtuvat samanaikaisesti voimametallin oppikirjasta kaivetun muotin avulla.
”Empire Of The Undead” ei haasta “Powerplantia” tai “No World Orderia”, sillä mukana on muutamia keskinkertaisia raitoja. Kappalejärjestystä olisi voinut myös miettiä perusteellisemmin. Yksi ehdottomista kohokohdista ”Built A World” on jostain syystä merkitty Euroopan version bonusraidaksi.
Kaikesta huolimatta ”Avalonin” ja parin muun täysosuman säestämänä sekä soundin ja soiton äärimmäisen korkean tason voimalla noustaan vähintään hyvälle tasolle. Toivon mukaan bändiltä saadaan vielä joskus uusi levy nautittavaksi. Keikkoja on onneksi jälleen tänä vuonna luvassa useampia.
8/10
Ville Krannila
1.Avalon
2.Hellbent
3.Pale Rider
4.Born To Fly
5.Master Of Confusion
6.Empire Of The Undead
7.Time For Deliverance
8.Demonseed
9.Seven
10.I Will Return
Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.
 Metalliluolan arvio, Ville Krannila.){kind=link}